Järjestin lasten kanssa papereita. Poikani kantoi eskarikansionsa, jota pitää aina katsoa uudelleen: siellähän on koko päivähoidon ajalta kuvia, piirustuksia, tehtäviä. Se on aivan yhtä rakas kuin KisuPikkukuun eskarikirja ja se itse aikuisten kanssa kirjoitettu ja piirretty jokapäiväinen reissuvihko. Kaverien kuvat ja muistot junareissusta Herralan Kesikseen tai uimareissuista tai kirjastoreissuista erikoisingeroidusta ryhmästä vielä muistui mieleen.
Yksi runo jäi mieleen niistä virallisista papereista, jotka eskarilaisten vanhemmille lähtee:
Elämä on seikkailu!
Aurinko on heleä,
tie kovin leveä,
ja juuri tästä kohtaa se alkaa.
ei tiedä kukaan,
mihin joutuu mukaan,
mutta loputon tie ei paina jalkaa.
Se kulkee pois,
ohi totuttujen tuumien;
se virtaa pois
kautta uudelnlaisten uomien.
Benjamin Hoff: Nasu ja Te,
osaaa aika hienosti aloittaa uuden. Oikeastaan tuolla eskarilaisen tiellä on jokainen kulkija, aikuinenkin. Täytyy vain osata löytää uusia uria ja näkökulmia.
Meillä Maria-isosisko leikittää Helena-pikkusiskoa: tänään on leikitty kuvataidekoulua ja pidetty muskaria. Nyt on iltapalan aika. Antti lähti isän kanssa kääntämään mummon ja papan luo maata muokkaamaan: Antti pitää saunamökistä ja mummolasta tosi paljon. Minä jäin tyttöjen kanssa kotiin: huomenna on Helenan ylimääräiset tanhuharkat, perheuinti ja Marian siirretyt balettiharkat. Ylihuomenna on Ylikartanossa liikuntaseikkailu pienille.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti