kirkko ei ole tuhatvuotinen linnake

Kirkko on yhtä kuin sen jäsenet. Kirkon sisällä saa olla erilaisia mielipiteitä, eikä kannata älähtää siitä, jos kaikki ei ajattele samalla tavalla. Meidät on luotu erilaisiksi, ja erityisryhmiä pitää myös huomioida.
Päämäärä kaikilla on kuitenkin yhteinen, se on lähimmäisenrakkauden korostaminen ja toisista välittäminen alkuseurakunnan esimerkin mukaisesti. Seurakunta ei ole syrjivä, vaan myös syrjittyjen puolella. Se ei ole lähes 2000 vuotta vanha, vaan jatkuvasti uudistuva. Se ei ole ahdas, vaan armahtava ja välittävä.
Hiljentyäkseen ei tarvitse erota seurakunnasta, vaan rauhan kiireiseen arkeen voi löytää myös kirkkoon kuulumalla. Ihmisen perustehtävä on viljellä ja varjella maata, ja luontoa ja sen monimuotoisuutta kunnioittamalla voi löytää luomistyön. Myös jokainen ihminen on Jumalan luoma, ja ihminenkin on osa luontoa - ihmisen tulee kuunnella itseään ja hiljentyä välillä kiireen keskellä vailla tehokkuusajattelua. Kirkko voi myös tukea pyrkimystä, ettei jatkuva talouskasvu ole mahdollista.

Himanen: tulevaisuuden mahdollisuudet vihertyöpaikoissa ja opetuksessa

Ympäristön arvo on huomattu - ainakin sen luomat vihertyöpaikat. Tänään alueuutisissa mainittiin, että Pohjanmaalle pitäisi tulla 1/3 Suomen tuulivoimaloista. Etelä-Pohjanmaalla Vaasassa työllistetään jo vihertyöpaikoilla, niin tuulivoimaloiden kuin sähköautojen kasaamisella. Myös Lahti profiloituu ympäristöosaamisellaan, puhtaan veden ja maaperän puhdistavia järjestelmiä lähes jonotetaan Kiinassa ja Lahden ympäristöekologian osaajat varmasti tulevat edustamaan uutta kaupunkisuunnittelun sukupolvea, jotka osaavat ottaa huomioon muutakin kuin kaavoituksen.

Himanen juhlajulkaisussaan kertoo, kuinka maailmalla on huomattu luonnon ja ympäristön arvo, ja ihmisen toiminnan yhteensovittaminen luonnon kanssa. Hän kirjoittaa myös uudenlaisesta oppimisen vallankumouksesta, jossa koulutuksestakin voidaan tehdä vientituote. Totta kai meidän ammattiosaamista voi viedä, mutta myös peruskoulumallia halutaan pisa-tutkimusten jälkeen kopioda maailmalla. Kyse on kuitenkin mielestäni laajemmasta asiasta:

Opettajana tuntuu siltä, että peruskoulumalli on ollut jo pitkään tasa-arvoinen, sen arvo on vain erilaisten kansainvälisten vertailujen vuoksi huomattu. Eräs saksalainen erasmus-vaihdon opettaja sanoi osuvasti, että "teillä on varaa pelastaa jokainen", johon taisin vastata, että "meillä ei ole varaa menettää yhtäkään". Saksassa se oli uusi ajatus, eli asioita ei ole ajateltu samalla tavalla, eikä otettu tavoitteeksi. Ehkä ajatusmaailman muuttaminen voisi olla se vientituote, jota Suomi voisi viedä muille.

Himanen lähtee siitä, tärkeintä on arvostaa ihmistä ja arvostaa luontoa. Ihmisen arvokkuus ja toisen huomioiminen on kaiken lähtökohta. Olen samaa mieltä, itsensä ja toisen arvostamiselle on helppo rakentaa uuden oppimista, luovuutta ja tulevaisuutta. Samoin luonnossa Himanen vertaa hybristä ihmisen ahneuteen, joka kostautuu myöhemmin ihmiselle: luonto kärsii ja ihminen myös. Siksi luonnon kunnioittaminen kuuluu myös ihmisen perushyveisiin.