torstai 2. maaliskuuta 2017

Terveyden edistäminen kunnissa osataan. Nyt se aiotaan viedä soten mukana pois. Rajapintaan jää paljon hyviä käytäntöjä, joissa yhteistyökumppaneina on kolmas ja neljäs sektori, kunta ja sosiaali- ja terveyspiiri. Vihreillä kuntapäivillä syksyllä luennoiva tutkija sanoi, että äänestettiin tutkijaporukassa, pitääkö valtion kompensoida tai kustantaa osa hytestä eli hyvinvoinnin edisyämisestä. Tulos oli, että ei pidä, koska menestyvä kunta hoitaa hyten joka tapauksessa, koska arvostaa hyvinvoivia asukkaita. Kahtiajako kunnilla tulee siis olemaan jatkossa siinä, mikä kunta pystyy huolehtimaan kuntalaisten hyvinvoinnista, eikä jättäydy vain maakunnallisen soten ja kalliiden pahoinvointipalvelujen varaan. Olen eri mieltä: kyllä kaikkien kuntien yhteinen huoli on siitä, miten me ennaltaehkäisemme ongelmat matalan kynnyksen työllä: ei voi olla niin, että toisten kuntien jättäessä hyte hoitamatta se kaatuu koko maakunnan maksettavaksi. Kyllä kuntien tässä tulee olla tasa-arvoisessa asemassa. Hollola pitää huolen hyvinvoinnin edistämisestä: satsaa erityisopetukseen, aktivoi kolmatta sektoria,ylläpitää mestaa, suosii perheiden matalan kynnyksen palveluja sekä edistää terveyttä liikuntaryhmillä uimahallilla ja ylläpitää yhteistyökumppanien kanssa mestaa nuorille. Ruoan kotimaisuus ja terveellisyys ovat tärkeitä ja jokaiselle tulisi löytyä harrastus. Eri potilasjärjestöt tulisi ottaa mukaan paremmin kuntoutuksedn ja aktivointiin. Meillä on työllistämisessä eri polkuja ja aktivointikeinoja sekä Hollola-lisä. Paljon on vielä tehtävää, mutta Hollola haluaa auttaa myös hyvinvoinnissa ja terveydessä kuntalaisiaan. Siihen tulee satsata jatkossakin.
Olisiko aika kymmenen vuoden päästä kypsempi tuulivoimalle? Uusiutuva energia, muukin kuin maalämpö ja kalliolämpö sekä bioenergia, tekevät tuloaan. Olisi hienoa saada aurinkopaneleita kunnan kiinteistöjen katoille. Olisi myös hyvä saada imagoa nostettua tuulivoimalamyönteisemmällä asenteella niihin paikkoihin, joissa sitä voidaan kohtuullisin ympäristövaikutuksin rakentaa.
Kunnassa on kehittynyt järjetön pelko tuulivoimalle. Jo edellinen telan johtaja piti järjettömänä kunnan määräämää kahden kilometrin tuulivoimalarajaa asutuksesta. Jälkikäteen tämä oivallus, jota ajoin parinkymmenen muun valtuutetun kanssa, osoittautui oikeaksi. Se osoitettiin korkeimmassa hallinto-oikeudessa muualla vääräksi perusteluksi, mutta meillä se jäi kumoamaan monta tuulipuistoaluetta niin maakuntakaavassa kuin strategisessa yleiskaavassa.
Perussuomalainen kansallinen väite liito-oravien keuhkoista ja ylipaineaalloista sekä muuttolinnuista on saanut paikalliset maanviljelijät ja metsänomistajat ilmiantamaan liito-oravareitistöjä ja tarkkailemaan reitistöjä. Hyvä niin. Ei niinkään tuulivoimalan ehkäisemisen vuoksi, vaan lajin säilymisen kannalta. Jotain hyvääkin tästä jupakasta on.
Innolla odotan, koska tuulivoimasta päästään oikeasti keskustelemaan oikeilla termeillä. Varmaan sitten kun puun ja öljyn hinta nousee pilviin.
Miksi jotkut haluavat, että rantatontti taajamassa on alle 10 metriä rannasta ja 20 senttiä järven pinnasta? Ei meidän rakennusmääräyksetkään salli edes uudisrakennussaunaa niin lähelle. Hämeenkoskella meinasi käydä niin, että rakennustontti Valkjärven kaavassa olisi päätynyt yhteissaunasta liki 200 neliön tontiksi. Lisäksi kunta olisi joutunut lunastamaan tien katualueeksi, vetämään kunnallistekniikan ja viemärin ja vedet ja pohtimaan hulevedet. Tonttikin oli osin tehty virkistysalueesta. Mutta siis, ei Hollolassa ihan kaikkeaa voi rakennusmaaksi hyväksyä.
Vetovoimatekijät. Kyllä niihin kuuluu myös kaunis luonto ja ulkoilureitistöt sekä pitkospuut. Joskus on mentävä tarpeeksi kauas, että osaa nauttia paikallisesti tärkeistä asioista ja puolustaa sitä lähivirkistysmetsää siinä lähikoulun vieressä, ettei tuhannelta lapselta viedä sitä opetus- ja suunnistusmaastoa pururadan vierestä vain siksi, että sinne saisi pari omakotitaloa lisää hyvältä paikalta läheltä koulua. Strateginen yleiskaava vie lähimetsät pois ja tiivistää asuinalueita. Vaikka sain osayleiskaavavelvoitteen tiivistettäville alueille sekä kaavamerkinnän, jossa pitää ottaa suunnittelussa lähivirkistysalueet Kartano-Kumpulan alueella huomioon, ei se silti ole sama kuin vanhan osayleiskaavan lupaus alueista.

Tänään taivaankannen päälle nousi revontulet, kohti Otavaa loimotti vihreät tulet. Vähän sitä ennen kävelin auringonlaskua ihailemaan kuusi kilometriä Särkitunturin laelle. Koira juoksi edelle ja perhe perässä. Ei maltettu jäädä kodalle tai laavulle kuin evästauolle. Oli jätetty lumikengät, joten kahlattiin loppumatka tunturissa tykkylumikäkkyräpuiden seassa. Hiljainen kiitos tästä kaikesta. Kuinka kaunis on kansallismaisema: näkyi Ylläs, Pallas, Levi, Keimiö ja Olos samalta paikalta. Tällaisia maisemia ja tunnelmia tarvitaan.