maanantai 4. kesäkuuta 2012

Ensimmäinen päivä lomalla- ja valtuustomietteitä


Aamuinen tunne klo kahdeksan, syreenit ja omenapuut kukkivat, mustaviinimarjapensaiden lehtien tuoksu tuntui vahvalta. Istutin pelargonioita kukkaruukkuihin ja kitkin, jotta mansikankukat pääsisivät parempaan kukkaan. Tuntuu kesältä, tuoksuu kesältä. Oppilaat ovat lähteneet luokista kesälomille, ja opettajakin on saanut kätensä multaan omia lapsia paimentaen.
Keskipäivän "lomasuunnitelmiin" kuuluu myös valtuustoseminaari, tutut henkilöt istuvat samassa salissa aivan kuin oppilaat kuuntelemassa uuden talousjohtajan tuuletusta, jossa nettobudjetin takaa löytyi oikeat tulot ja menot. Virkahenkilöstö tekee työtä virkavastuulla, kuten meille sanottiin ja asiantuntevasti. Päästiin taas Oivassa mieliaiheisiin, nuorten ja lasten pahoinvoinnin ennaltaehkäisyyn (pari-kolme työntekijää lisää), psykologien palkkaukseen, ikäihmisten kotihoidon tukemiseen ja tuettuun palveluasumiseen sekä omaishoitajien ja uupuneiden äitien tukemiseen palvelusetelein ja kotikäynnein. Mallia hiertää hieman Vesikansan ja Asikkalan tilanne, Vesikansan terveysasemasta en ollut valmis luopumaan ennen kuin saadaan mahdollisia uusia tiloja Kalliolan koulun yhteyteen tai mielellään tietenkin omalle paikalleen.
Sivistystoimessa käytiin maltillisesti asiallista budjettineuvottelua, etsivästä nuorisotyöstä. Eniten huolta herätti kiinteistöjen tila. Hälvälän koulun liikuntatilat, se 70-luvun alun rakennus, jonka muistin huonokuntoiseksi ja lisäytin vielä reilu vuosi sitten telan korjauslistoille, on nyt käyttökiellossa. Muutamia muita rakennuksia tutkitaan, ja päätetään asioista vasta sitten. Hyvä kun tutkitaan, koska terveelliset ja turvalliset tilat ovat lakisääteiset, ja ne on vähintä, mitä kunta voi tarjota niin oppilaille kuin muillekin kunnan kiinteistöjä käyttäville. Tilavuokrat toki nousevat, niiden osuus on jo liki 2000 euroa/oppilas eli kaksinkertainen luku verrattuna parin vuoden takaiseen määrään, kun opetukseen kuluu se 3700 euroa/oppilas, siinä summassa ruokahuolto, hallinto ja oppilashuolto on pieniä summia. Oppikirjoista todettiin, että yläkoulun on pakko saada uusia kirjoja, ja sitä rahaa vähän lisättiin. Pohdittavaa riittää, pitääkö jokaiseen kouluun perustaa pienluokkia, kuten Kalliolaan tehtiin, vai voidaanko vaativaa erityisopetusta jatkossakin keskittää sinne, missä osaamiskeskittymää jo on erityyppisten oppimisvaikeuksien kanssa.
Teknisen johtajan kiinteistöstrategiset linjaukset ovat jokaisen kuntalaisen luettavissa telan listoilla. Odotan innnolla energiatehokkuusstrategiaa, jonka kunta aloittaa ensi vuonna, samoin yleiskaavaprosessia ja kiinteistösalkutusta. Jos vielä opettajat saisi ilmoittaa samalla tavalla kuin muu kiinteistöhuolto tarvittavista töistä (esim. vuotaako luokan ikkuna tai tarvitaan uusia tiiviste) wilman kautta tai jonkun muun kännykän kautta psp-työkalun kautta, niin ollaan jo aika pitkällä. Näitä visioita meille esiteltiin telan seminaarissa. Hyvään sisäilmaan pyritään ja kiinteistöjä korjataan tutkimustulosten perusteella, kunhan tutkimukset kunnolla saadaan käytyä läpi. Investointivauhti ja poistojen uusiminen uuden lain mukaiseksi tekee tilavuokrista aina kalliimpia muille hallintokunnille, ja niin tuotetaan kunnan hallintokunnalta toiselle "asevelihintaan" palveluja, joskaan ei tappiolla. Kuntatekniikasta oltiin huolissaan, varsinkin tiestön kunto huolestutti, ja haluttiin oma tiemestari ja oma kilpailutus auraukseen ja tien kunnossapitoon, jotta voidaan tarkastella kulurakennetta paremmin ja tehokkaammin.
Paljon asiaa tuli pohdittua. Vihreille tärkeää on, että joukkoliikennettä tuetaan koulukyydityksiä ja sosiaalisia kuljetuksia yhdistellen, ja saadaan aikaiseksi malli, jossa kunta voi vaikuttaa myös aikatauluihin ja olla yhteistyökumppanina, eikä vain ostaa kaikkea aikatauluineen päivineen liiketaloudellisella periaatteella.
Samoin vihreille on tärkeää säilyttää ja kehittää palveluja, ja keskittää ennaltaehkäisyyn sekä antaa myös pienyrittäjille mahdollisuuksia toimia sekä säilyttää lähidemokratia ja mahdollisuus vaikuttaa asioihin niin ruohonjuuritasolla kuin kuntatasollakin.



keskiviikko 25. tammikuuta 2012


Haaviston mukaan perinteinen jatkuva tavarakysyntään perustuva jatkuva kasvu ei jatku Suomessa.Venäjä, Kiina, Intia ja muut kasvavat taloudet joutuvat vähitellen kääntymään Eurooopan puoleen juuri vihreän talouden, ja ympäristöarvojen vuoksi. Tämän vastauksen Haavisto antoi Lahdessa, kun kysyttiin tätä jatkuvan kasvun ongelmaa. Vastaus on hyvin erilainen kuin Linkolalla, jonka mukaan maailmanloppu on jo alkanut, mutta hyvin tyypillinen Haavistolle. Hän ei epäröi ottaa esiin vaikeita asioita ja esittää niitä siten, että niissä on keino, miten ongelmasta voidaan selvitä.

Fingeporin sarjakuvatripit säestivät Haaviston sujuvaa kerrontaa. Hänen laaja osaaminen kansainvälisessä politiikassa perustuu kokemukseen.
Pioneeriajan vihreänä Haavisto oppi uutta raivaavan, pelottoman ajattelun, vuorovaikutuksen ja suvaitsevaisuuden merkityksen, kansalaisjärjestöjen voiman. Haavisto nousi kansanedustajaksi ensimmäisissä vaaleissaan vuonna 1987 tehtyään äänestäjiin suuren vaikutuksen Ylen suuressa vaalikeskustelussa.
Vuosina 1995–1999 hän toimi Euroopan ensimmäisenä vihreänä ympäristö- ja kehitysministerinä.
Poikkeuksellisen menestynyt ja tunnettu Haavisto on kansainvälisellä areenalla. Toimiessaan YK-tehtävissä vuosina 1999–2005 hän näki henkilökohtaisesti millaista elämä on muun muassa Balkanin, Afganistanin, Palestiinan, Liberian ja Sudanin kriisialueilla.
Johtaessaan YK:n ympäristöjärjestö UNEP:n kenttätutkimuksia Haavisto selvitti esimerkiksi sitä, millaisia tuhoisia vaikutuksia sodilla oli ihmisten elinympäristöön. Haavisto arvelee olevansa eniten maailman miinakentillä kävellyt sivari.
YK-tehtäviä seurasi vastuullinen toimi Euroopan unionin erityisedustajana Sudanissa ja Darfurissa, missä Haavisto osallistui myös rauhanneuvotteluihin.
Vuonna 2007 Haavisto ratkoi Darfurin kriisiä YK:n erityisasiantuntijana. Vaikka vuoden 2007 eduskuntavaalit sitoivat Haaviston jälleen suomalaisen politiikan keskiöön, kansanedustaja on sittemminkin ehtinyt toimimaan muun muassa vierailevana tutkijana Ulkopoliittisessa instituutissa, luennoitsijana Helsingin yliopistossa, Nato-koulussa Oberammeragaussa ja Bristolin yliopistossa Isossa-Britanniassa sekä lukuisissä muissa kansainvälisissä tehtävissä. Hän on myös julkaissut useita kirjoja ja tutkimuksia, ja toiminut lukuisissa kotimaisissa luottamustehtävissä.
Tällä hetkellä Haavisto toimii Vihreän eduskuntaryhmän puheenjohtajana ja ulkoministerin erityisedustajana. Tarkemmin Haaviston uraan voit tutustua esimerkiksi eduskunnan sivuilla.
Kollegat ja ystävät kuvaavat Haavistoa sillanrakentajaksi ja neuvottelijaksi. Hän etsii dialogia ja yhteistyötä, ei vastakkainasettelua ja nokittelua. Haavisto on rohkea, muttei röyhkeä.
Monen mielestä Haavistoa leimaa miltei surumielinen tyyneys. Se ei kuitenkaan ole puuttuvaa energiaa, vaan viisautta, kokemusta ja harkintaa: Haavisto on ihmisistä aidosti välittävä ja lämmin, kuunteleva ja aina ratkaisua etsivä. Kun yhteisymmärryksen löytämiseen tarvitaan mukaan kaikki osapuolet, Haavisto pystyy muistamaan tai kehräämään tarinan, jolla voi havainnollistaa ajatuksiaan. Peräänantamaton sisupussikin Haavisto osaa tarpeen tullen olla. Silloin ei kukaan kävele yli ja ohi.
Haavistossa yhdistyvät niin poliittinen kokemus, vankka sivistys kuin yhteistyökykyisyys. Monipuolinen ja -taitoinen poliitikko on haluttu puhuja kouluissa, armoitettu tarinankertoja ja kirjoittaja. Kokemukset, havainnot ja oivallukset maailmalta ovat kirkastuneet ymmärrykseksi siitä, että neuvottelu, sopiminen ja kuunteleminen ovat aina ensimmäinen, eivät viimeinen vaihtoehto.
Korvan taakse jäi Fingeborin Fellmannin tilaisuudessa jäi mm. työnsä yhteistyössä Suomen piispojen kanssa katolilaisessa Roomassa tai ja vierailu perussuomalaisten luona. Käytännön elämässä toisen kuunteleminen ja ymmärtäminen sekä sovittelu on tärkeää ja kansainvälisessä politiikassa erityisen tärkeää.