Folkjami

Kansantanssi vetää yhä aikuisiälläkin: kansanmusiikin tahdissa voi vanhoilla tutuilla rytmeillä löytää liikkumisen iloa ja kohottaa tai ylläpitää kuntoa. Kun bailatinossa viime vuonna sai koko ajan olla tarkkana muuttuvan rytmin kanssa, niin kansantanssi luonnistui helpommin, ainakin kun on koululaisena tanhuissa käynyt. Aikuisiän tanhuiksi Folkjamia ei voi kutsua, kun paria ei tarvita, ehkä sitten "suomalaista zumbaa". Rytmitkin on uudistuneet, haikeaa tai tulista löytyi, aivan kuten nykypäivän kansantansseista.

Jotain uutta siis on hollolalaisilla Mateilla ja Maijoilla vielä maailmalle tarjottavana, kun ensimmäisen kerran yleisölle tarjotaan folkjamitunteja! Ei tarvitse vain kuskata lapsia tanhuihin, vaan voi itsekin käydä nauttimassa rytmistä.

Mietteitä paria päivää ennen kuntaliitosäänestystä...

Kun Hollolassa 48 prosenttia on käyttänyt äänioikeutensa, ja äänestyspäivä alkaa häämöttää, niin Soininvaara vihjaa jo maakäytävistä. Aivan kuin hän olisi ennustaja, joka tietää, että kuntalaisetkin tulevat äänestämään kuntaliitosta vastaan. Silti Hämeen hitaat ei pysy Soininvaaran perässä, kun yhdistymissopimuksen jälkeen alkaa tulla vihjeitä siitä, mitä oikeasti yhdentymishallituksessa tullaan keskustelemaan. Kun on luvattu kehittää vanhankin radan vartta Kärkölään, niin Soininvaara taitaa pelätä, että Hollola ei sitä yksin tee. Väärin, kyllä Hollolan intresseissä on kehittää Nostavaa ja sen yhteyksiä ja myös Herralan kylää.

Tiesimme kyllä Hollolassa, että valtion selvitysmies voi määrätä kuntaliitoskansanäänestyksen ja sen tuloksena ehdottaa Hollolalle, että kunnan pitäisi liittyä Uusikunta-hankkeeseen, jos joku sen takana oleva kunta ei pääse muuten liittymään lahteen. Kansanäänestys on vieläkin käynnissä, ja se ei ole kuntaliitosselvittäjän ansiota, vaan se on syntynyt kuntalaisten omasta aloitteesta. Sen sijaan maakaistaiden luovutuksesta ei ole puhuttu viitaten siihen, että yhdentymislaki on muuttumassa. Esiselvitysvaiheessa piirreltiin lähinnä vitsinä vesireittejä Padasjoelta Lahteen Etelä-Suomen Sanomien karttojen visioimina, ja keskustelu on jäänyt siihen. Onhan Hollolallakin Vesikansa, joka on saanut kehittyä omana "kultahammasrannikkona", kuten joskus leikkisästi Taarasti asiasta mainitsi, eikä Vesikansalla ole ollut minkäänlaista maayhteyttä "maakansaan", vaikka kuuluukin Hollolaan. Silti vesikansalaiset ovat olleet tyytyväisiä palveluihinsa, ja lähidemokratiaa on kehitetty ensimmäisenä juuri Vesikansassa, ennen kuin muuallakin Hollolassa herättiin ja luotiin oma alueneuvostojärjestelmä.

Sen sijaan Miekkiö-Herrala-Nostava-suuntaisen maakaistaleen luovutus, jossa on raskas infra (Helsingin vanha ja uusi rata ja moottoritie) ja suuret kehitysnäkymät, on aivan eri asia. Jos Kouvolan liitoksessa laskettiin hintaa yhdistyvissä kunnissa infrallekin, jotta saatiin negatiiviset talousluvut näyttämään positiiviselta, niin lasku tästä maakaistaleen luovutuksesta on niin suuri, että Hollola ruokkii sillä kuntalaisensa hyvin pitkän aikaa. Koska tällaisia rahoja ei ole velkaisilla kunnilla, edes Lahdella, niin asia voidaan unohtaa: ellei tietenkin Lahti luovuta valmista infraa ja anna Pirttiharjusta, Riihelästä ja Okeroisista maa-alueita ja asukkaita läheltä meidän kuntakeskuksta, jotta Hollolan kuntakeskus voisi aidosti laajentua kohti Lahtea kehityskäytävää pitkin, kuten Soininvaaralta olemme oppineet.

Yhtä ihmettelen. Silloin kun puhuttiin aidosti kuntaliitosneuvotteluista, niin luvattiin kymmenen hyvää ja yhdeksän kaunista asiaa, mutta kun Hollolassa uhkaa puntit - tosin niukasti - käydä kuntaliitosta vastaan, niin kaivetaan kovat otteet esille. Lahden kaupunginjohtaja Myllyvirtakin tekee linjakkaampaa politiikkaa, kun lupasi tehdä esityksen lähidemokratian parantamiseksi Lahdessa - ensimmäinen asia, jonka olen kuullut oikeasti Uusikunta-hankkeen tuomaksi uudistukseksi Lahdessa ja sellaisia asioita olisin toivonut Lahdesta viestittävän jo aiemmin. Toinen, joka olisi kannatettava asia uusikunta-hankkeen selvittelyissä, on käyttäjädemokratian lisäys: tällä hetkellä ainoa asiakkaita mittaava muoto terveydenhuollossa on "valituksen määrän vähentäminen", mikä ei ole vielä käyttäjädemokratiaa.

Yhdistymissopimuksen sitovuustaso päättyy käytännössä vuoteen 2015, eli kaksi vuotta yhdistymisen jälkeen, jolloin lähidemokratia saatettaisiin karsia. Palvelujen tehostamista on varmaan tehty jo ennen sitä, koska veroprosentti ei anna mitään kasvunvaraa, vaan vaatii 0,5 % tuottavuutta ja palkat pitää samaan aikaan hilata ylöspäin keskiarvopalkkoihin. Pessimistisimpinä näkemyksinä näemme Hollolassa, että kun luvataan yhdistymissopimuksessa säilyttää vain yksi peruskoulu vuoteen 2015 asti, niin meidän kymmenestä varhaiskasvatuksen yksiköstä osa todetaan turhiksi, ja kuskataan päivähoidon tarvitsijat ja oppilaat sekä erityisoppilaat suoraan Lahteen, jossa korjattavissa kouluissa on vielä tilaa tilaa. Kunnantalon myynnistäkin tulee vähän rahoja, kun sijoitetaan meidän henkilöstö johonkin edullisempaan paikkaan. Eli alhaisella veroprosentillakin on oma hintansa, kun ei se itsestään alene.

Kuten Soininvaara on sanonut, Hollolalle ei ole mitään pakkoa liittyä. Tällä hetkellä meillä on vain yhdensorttinen päätösesitys, mutta aidosti Hollolalla on mahdollisuus funtsia, että mikä on parasta: kuntaliitos pienemmällä porukalla jonkun naapureista kanssa, Uusikunta vai säilyä itsenäisenä. Erilaisia yhteistyökuvioita voidaan viritellä myös ilman kuntaliitosta. Eri kuntien kanssa yhteiset lautakunnat, osakeyhtiöt, kuntayhtymät ja liikelaitokset kielivät siitä, että Hollola hoitaa perustehtävänsä taloudellisesti ja tehokkaasti ja hyvin yhteistyökykyisesti muiden kuntien kanssa pyrkien säilyttämään silti osan päätösvallasta kuntalaisten ja kunnan käsissä.
Kuntassa on aiemmin lähdetty virittelemään strategiaksi maakunnan kokoista yhtä kuntaa (mielestäni maakuntavaltuustokuntaa, jossa osa päätösvallasta kuuluisi peruskunnalle, ja yhteisistä isoista asioista päätetään lakisääteisessä maakuntavaltuustossa), mutta nykyinen strategia lähtee perusajatuksesta : Hollola on. Katsotaan, pitääkö kunnan valtuustoseminaarin linjaus loppuun asti.

Ympäristövero ydinjätteelle!

Ydinvoima mielletään edulliseksi, mutta se ole sitä: rakentaminen maksaa sekä energiayhtiöille että yhteiskunnalle ja tavallisille ihmisille. Ydinvoima on radioaktiivista, ja yksikin inhimillinen erehdys aiheuttaa peruuttamattoman onnettomuuden. Ydinvoiman vuoksi joudutaan pilaamaan ympäristöä ja louhimaan uusiutumatonta energiaa, uraania. Ydinjätteen loppusijoitus ei ole ongelmatonta. Opiskeluaikanani kansainvälisen politiikan luennoilla parikymmentä vuotta sitten pohdittiin, kuinka kehittyneet länsimaat vei ydinjätteen esimerkiksi kommunistisiin maihin, esimerkiksi Itä-Eurooppaan tai kehitysmaihin, koska valtiot tarvitsivat rahaa. Nyt Suomi vapaaehtoisesti ottaa peruskallioonsa huomattavan määrän ydinjätettä. Koska Suomi todennäköisesti tuottaa energiaa enemmän kuin kuluttaa, siitä tulee myös ydinenergian halpavientimaa. Hyötyä tulevasta sähköviennistä ei saa Suomen valtio, vaan energiayhtiöt.

Jotta harhakuva halvasta ydinvoimasta korjaantuisi, niin tulen ehdottamaan tuntuvaa haittaveroa ydinjätteelle, jotta Suomen valtio voisi saada edes jonkinverran korvausta ympäristön pilaantumisesta ja turvallisuusriskeistä! Vertailun vuoksi Lahti energian maksaa ympäristöveroja puolet kivihiilen hinnasta, mutta ydinvoiman käytöstä ei peritä ympäristöveroa - vielä.

Risupaketti lähtee oikeasta perusajatuksesta, mutta puun käyttö vain energiantuotannossa on tuhlausta. On myös turha kuvitella, että ydinvoimaan liittyvä risupaketti olisi puhtaasti "kokoomuksen lahja keskustalle lehmänkaupoista": "risupaketti" on myös EU:n velvoittama. Uusiutuvia energialähteitä on suosittava. Jatkossa EU:n tulee tukea jatkossa enemmän uusiutuvaa energiaa ja sen tutkimusta, ja ehdotan, että maataloustukien lisäksi voisi maksaa ympäristötukea esimerkiksi biolantaenergialaitosten kehittämiseksi maaseudulle ruoantuontannon lisäksi ja tukea ympäristötutkimusta, puhtaamman ruoan tuotantoa ja tuotekehittelyä.

omenapuiden istutusta ja läksiäisiä

Omenapuiden istutuspuuhiin päästiin, kun mieheni vaihtaa rehtorin virkaa Lammilta Orimattilaan: kylien lahjat ovat pysyviä. Kukkaloistoa, kirjoja, tauluja, käyttölahjoja ja koriste-esineitä sekä lahjakortteja toki löytyi, samoin amppeleita, onhan 13 vuotta yläkoulun rehtorina pitkä työrupeama maalaiskunnassa. Olo tuntui hieman tyhjältä, paljon yhteisiä muistoja, juhlia ja retkiä lammilaisten opettajien ja hämeenlinnalaisten virkamiesten kanssa on tullut vietettyä.

Kesälomalla päästiin kääntämään Ollin kanssa maata: se, mikä näyttää nurmikolta, on itse asiassa kaikkea muuta : kukkapenkin viereinen nurmikko osoittautui pensaikon kotipaikaksi, ja kaivamme innolla juurakkoa ylös. Toinen omenapuu löysi paikan keskeltä vuorenkilpiä, jotka olisi pitänyt joka tapauksessa siirtää, ja kirsikkapuu pääsi helpoimpaan paikkaan eli entisen kompostin paikalle pehmeään multaan.

Parasta puiden istutusinnossa on se, että meidän ensimmäiset tontin rajoille jättämät vaahteran ja koivunalut ovat reilussa kymmenessä vuodessa kasvaneet niin vahvoiksi, että niihin sai ensimmäistä kertaa lapsille laitettua riippumaton. Kolmesta kuusesta ei ole enää jäljellä kuin yksi iso, joka on kaikkien lasten paras kiipeilyteline. Pienestä taimesta istutetut tammet ovat nyt jo komeita, ja odotamme, ja sireenitkin tuntuu pieniltä niiden rinnalla.

puoluekokoustunnelmista

Puoluekokouksessa pääsi jälleen tuulettamaan ajatuksia, kun käytiin läpi muutosesityksiä puolueohjelmasta. Se ohjelma, joka nyt tehtiin, on yhdistelmä uutta ja vanhaa, historiaa ja tulevaisuutta, mitä muuta voi odottaa Relanderin vetämältä tiimiltä.. puheissa kaivattiin yhä meille rakkaita sloganeita, kuten aikaa ja onnellisuutta. Pahimmat väännöt käytiin vihreille tärkeistä asioista, kuten geenimanipulaatiosta, ja onko luonto on superarvo.

Vaikka äänestyksiä tehtiin Annin mukaan kahden sekunnin varoitusajalla, niin peruslinja on pysyi samana ohjelmassa. Vihreät palaavat sekä juurilleen ja samalla pystyvät olemaan soininvaaralaisittain sanottuna edellä.

Erikoisinta oli se, että jouduimme pohtimaan sääntöuudistuksen yhteydessä, mahdummeko enää muualle kuin jäähalleihin: joudumme rajoittamaan kokousedustajien määrää vähän yli 400 edustajaan. Vihreät on jatkuvasti kasvava puolue, jotka kykenee tekemään yhteistyötä Ville Niinistön mukaan monen puolueen kanssa.

ulkoistamisesta

Väitetään, että kunnan leipä on pitkä ja kapea, ja että kunnan leipä tulee vähemmällä työteholla kuin yksityisellä. Tämä ei pidä paikkaansa kunnan tukipalveluissa. Löysät on jo kuristettu viime laman aikana, jolloin Hollola irtisanoi 1/4 työntekijöistään. Työteho kuntasektorilla on kova, kun sairauslomille ei palkata sijaisia ja eläköityvien sijaan ei etsitä lisää työvoimaa, vaikka nyt rekrytointi olisi helppoa laman vuoksi. Suoritteita lasketaan ja sisäiset tilaaja-tuottajamallit on käytössä yleisesti. Tästä huolimatta henkilöstöstä ja sen koulutuksesta on pidetty huolta, motivointia on kehitetty. Henkilöstön joustokykyä on lisätty lisäämällä sen eläkkeelle jääneen kaverinkin tehtäviä ja työnkuvia tarkastellaan. Hollolassa on myös luvattu, että irtisanomisia ja lomautuksia ei tule ja vapaaehtoisesti on kannustettu "ilmaisiin lomapäiviin".

Ulkoistamispuheissa työntekijöiden kannusteeksi ei kelpaa työehtojen heikennys. Mietin joskus, mistä nämä yksityisen puolen halvemmat työntekijät esimerkiksi siivousalalle oikein tulee? Opiskelijoista tai kitkatyöttömistä kenties, jotka ei lue kovin tarkkaan työsopimuksen ehtoja? Työharjoittelijoista ja oppisopimusharjoittelijoista? Ulkomaisista siivousketjuista? Eläkeläisistä, jotka tulee tienaamaan pieneläkkeeseen lisärahoja osa-aikaisena työvoimana, eikä vaadi enää ikälisiä, kun eläke on jo tienattu? Pätkätyöläisistä? Työnvuokrausfirmoista?

Kaikki tuttuja sanoja nykypäivän työelämästä, mutta uusia ajatuksia kuntatyössä. Kunnassa kun ollaan ylpeitä siitä, että kuinka vähän on sairauspoissaoloja, kuinka paljon on vakinaista, motivoitunutta ja koulutettua henkilökuntaa. Kouluissa, päiväkodeissa, terveyskeskuksissa, virastoissa, vanhainkodeissa ja palveluasunnoissa tukihenkilöstö on sitoutettu myös talon päämääriin ja työvoima joustaa tarvittaessa, toimii aikuistoimijoina lasten keskellä ja luo turvallisuutta, johon on oikeus.

Kun kunnan muotisana on ulkoistus ja tuottavuus sekä tilaaja-tuottajamalli, niin nyt on todettu, että kunnissa kaikki kuntaomisteiset liikelaitokset tai osakeyhtiöt eivät joidenkin arvioiden mukaan pystyneet riittävästi tehostamaan tuotantoaan verrattuna yksityisiin kilpailijoihin. Näitä kovimmat yksityistäjät haukkuvat himmeliyhtiöiksi, koska he eivät kykene yhtä nopeasti samaan työehtojen heikennyksiin kuin "oikeat yksityiset", koska siellä olevat kunnan työntekijät tekevät vanhasta tottumuksesta muitakin töitä, eikä vain sitä mitä oikeasti on tilattu, ja kehittävät omaa toimintaansa laadukkaammaksi. Suoritteita ei myöskään ole laskettu oikein, vaan niihin on vyörytetty hintoja, mikä tekee suoritteiden vertailun vaikeaksi.

Välttääkseen yhtä välivaihetta yksityistämisen tiellä Hollolan tela on ollut valmis yksityistämään kumppanuusmallilla esim. ISS:n kanssa. Hollola siis antaa pois kaikki kunnan tukipalvelujen 140 siivoojaa, vahtimestaria ja ruokahuollon ihmistä yksityiselle kansainväliselle työnantajalle ja ostaa samalta firmalta sen, minkä kunta tarvitsee, mutta työntekijät ei välttämättä ole enää samoja. Tämän jälkeen voi olla aika vaikeaa tietää, paljonko tilattu tuote oikeasti voisi maksaa, koska kilpailutetulla alalla saattaa olla yhden firman monopoli. Kunta tietenkin säästää henkilöstöhallinnassa, kun ei tarvitse kantaa huolta henkilöstöstä ja sen rekrytoinnista, mutta vastineeksi kunta ei tiedä, kuka työn tekee, ja miten se oikeasti tehdään, eli kunta joutuu valvomaan jokaisen työpanoksen laatua erikseen.

Vastustin telassa ajatusta, koska arvostan kunnan työntekijöitä ja sitä työtä, mitä he tekevät, ja ei ole kunnan edun mukaista luopua noin vain koulutetusta motivoidusta työvoimasta, joka on arvokas pääoma. Sen merkityksen tietää vasta kun sen menettää.

Koska mallin sopimuspohjia ei ole olemassakaan Suomessa, niin 140 työntekijän kanssa ei kannata hypätä tuntemattomaan, ja odottaa, että joku ulkopuolinen tuottaisi meidän tai vierastyövoimalla sen jälkeen halvemmalla ja tehokkaammin meidän jo nyt hyvinhoidetut palvelut. Joku raja pitää ulkoistamisessakin olla, eikä tehdä ulkoistusta hinnalla millä hyvänsä.

Nyt on aika tarkastaa öljysäiliöiden kunto!

Etelä-Suomen Sanomien otsikoissa välähtelee jatkuvasti öljyvuotoja pintavesiin aikana. Pienikin öljykalvo Vesijärvellä aiheuttaa linnuille ongelmia ja vaikuttaa ekosysteemiin. Pohjavesiin valuu myös öljyä, jolloin juomavesi on vaarassa. Säiliöiden ja putkistojen omistajille öljyvahingot aiheuttavat kovia korvausvelvollisuuksia.

Osa öljyvuodoista on helposti ennaltaehkäistävissä. Säiliöt pitää tarkastuttaa vähintään joka 10. vuosi ja maanalaisista säiliöt pitää poistaa pohjavesialueilta ja laittaa ne sisätiloihin. Lakisääteinen ylitäyttösuoja varjelee täyttövaiheessa, ettei täyttövaiheessa tapahdu onnettomuuksia. Pohjavesialueella öljysäiliöiden lisäksi vanhat putkistot pitää poistaa ja puhdistuttaa, ettei käy niin kuin Nastolassa, jossa öljynjakeluauto oli täyttänyt epähuomiossa vanhat putket, joista säiliö oli jo poistettu.

Kiinteistön omistajalle öljysäiliön tarkastuttaminen ja tarkastuspöytäkirjan tekeminen on halvempi ratkaisu kuin maksaa jälkikäteen sattuneista vahingoista ja niiden korjaamisesta. Hollolan ympäristönsuojelumääräyksien mukaisesti kunnan pitää muistuttaa tämän vuoden aikana kaikkia yli 10 vuotta vanhempien öljysäiliöiden tarkastuttamisesta pohjavesialueilla sekä maanalaisten säiliöiden omistajia myös muilla alueilla. Kunnan muistutuskirjettä ei kannata odotella, vaan hoitaa velvollisuudet heti, ihan ilman kehoitusta.

Aikuistoimija, kouluavustaja vai vain riittävät resurssit kouluille?

Jokainen kuunteleva aikuinen on tärkeä. 1990-luvulla kouluavustajien ja nyt kouluisäntien tulo kouluihin kertoo, että ryhmäkoot kouluissa kasvoivat ja riittävää tukea ei löytynyt. Niittyviidan Riitan, Hollolan sivistystoimenjohtajan, mukaan kyse kouluavustajien kohdalla oli,koulujen ryhmäkokoja kasvatettiin liikaa laman jälkimainingeissa ja riittävä tuki vietiin pois samalla, kun lapset olisivat sitä eniten tarvinneet. Nyt näyttäisi, että kouluisäntien tulo voisi samalla tavalla johtua siitä, että kuraattori- ja psykologiaikaa on liian vähän kouluissa´, ja lapset silti oireilevat eri tavoin.

Rimpelän mukaan tarvittaisiin koko ajan lisää resursseja peruspalveluihin ja perusterveydenhuoltoon sekä koulujen ryhmäkokoihin ja psykologiresursseihin. Kaikenlaiset projektit vain kasvattavat työmäärää ja valtion tasolla tietyillä määrärahoilla kuvitellaan lakaistavaksi ongelmat maton alle. Kun rahaa laitetaan vain häiriöiden hoitamiseen, raha valuu osin hukkaan. Hyvää on toki se, että jälkihoito ongelmille on hyvää ja hoitoa saa, mutta perusongelmat jää ratkaisematta, mutta itse peruspalveluihin tarvitaan rahaa eli kansallinen missio.

Asiaa voi lähestyä myös toisella tavoin: nuoret ja lapset oireilevat, kun lapset ja nuoret haluvat aikuisen kuuntelevan heitä. He voivat käyttäytyä huonosti tai "pelata" ja vedättää, kunnes heidät huomataan, vaikka he esittävät täysin päinvastaista. Näin yleensä varsinkin murkkujen kanssa. Silloinkin aikuinen kuuntelija on hyvä olla olemassa.

Psykologi- ja kuraattoripalvelujen riittävyys on tällä hetkellä suosituksia kouluille, eikä määriä kaikki koulut pysty noudattamaan. Lisäksi pätevää henkilökuntaa on vaikea löytää. Silloin voi olla parempi, että edes joku aikuistoimija, kuten sosionomi on mukana lasten arjessa kuuntelemassa. Vielä parempi olisi, jos koulujen ryhmäkoot olisivat riittäviä, vanhemmat olisivat kiinnostuneita lasten arjesta ja ammattihenkilökuntaa olisi kouluissa riittävästi.

Uusi kunta - uudet ongelmat?

Uusi kunta -kuntaäänestys järjestetään todennäköisesti elokuussa neuvoa-antavana. Siihen mennessä saattaa olla, että päättäjille, saati kuntalaisille, ei mitään selkeää faktaa lyödä pöytään, ainoastaan mielikuvia, joitain tuntoja yhteisistä kokouksista ja uhkakuvia. Kyse on todennäköisesti edelleen tahtotilasta.

Mitään porkkanoita ei liittyjille ole luvassa, kuten Kouvolan liitoksessa, koska Lahti ei ainakaan halua sitoa uuden kunnan valtuuston käsiä. Markkinoinnissa käytetään ainoastaan uhkakuvia: Soininvaaraa lainaten "jos Lahti heikkenee ja ei pärjää, Hollolakin kärsii". Kauniit sanat lähidemokratiasta karsii tarve olla lisäämättä yhtään ylimääräistä hallintotasoa.

Ikävä niin. Joko lähidemokratiatason lisääminen jonkinlaisella päätösvallalla ja rahasäkillä tai Kainuun mallin mukainen yhteisten palvelujen tuottava elin olisi saanut yksimielisen maakunnan hyväksynnän Paras-hankkeen edetessä, mutta Lahden näkövinkkelistä tämä on liian hallintorakenteen kasvattamista ja valtuuston käsien sitomista. Tämä voi myös johtaa siihen, että uuteen kuntaan ei hyvistä aikomuksista huolimatta liity ne, jotka siitä oikeasti hyötyisivät, ja sellaisetkin, jotka ovat aiemmin olleet myönteisiä, voivat pyörtää kantansa.

Hollolan tilanne on erikoinen. Hollolan pääpaino on hyvien palvelujen järjestäminen ja viihtyisän asuinympäristön tuottaminen asukkaille, jotka osittain käyvät Lahdessa tai lähikunnissa töissä. Pienet ja keskisuuret koulut ovat toistaiseksi säilyneet kylien tai taajamien vieressä, ja kuntalaisia on kuultu hyvin, oli he muuttajia tai asuneet pidempään Hollolassa. Meille Lahden vuoksi työpaikkaomavaraisuus ei ole niin tärkeä, vaikka yrittäjyyttä kyllä suositaan ja yritystontti kyllä aina järjestyy kysyjälle.

Uusi kunta ei tunnu aluksi suurelta peikolta, onhan Lahti imagoltaan parantunut sadantuhannen asukkaan kulttuuri- ja urheilukaupunki, vaikka työttömyys onkin 16,5% ja velkataakka tytäryhtiöissä kova. Kun siitä maalaa toisin päin uhkakuvia, niin se saattaa tarkoittaa pidempiä jonoja vanhustenhuollossa, homekoulujen remonttien odottelua pitkän aikaa Lahden mallin mukaisesti, rakennusohjelma-aikataulun hidastumista Hollolan investoinneissa, yhdistysavustusten katoamista ja palvelujen saatavuuden ja laadun heikkenemistä. Toisin päin ajateltuna Hollolan resurssit käytetään muun maakunnan hyväksi, kuten lääkärit, oppilashuolto- ja erikoisopettajat sekä muu henkilökunta. Lahti saa haluamansa maksajan yliopistolle, maakunnallisille kulttuuripalveluille ja urheiluhalleille, sekä kaavoitusmaata.

On aika erikoista, että valtio ei ole määrännyt vielä kuntia liittymään yhteen, koska kunnat ei kykene nykyisellä rahoituspohjalla järjestämään ihan kaikkia palveluja kuntalaisille velkaantumatta käyttämättä muita keinoja kuin verotulot ja valtionosuudet lakisääteisten palveluiden rahoituksen saamiseksi. Ainoa valtion antama velvoite on se, että maakunnallisesti on järjestettävä aiesopimukset, jossa yhdessä sovitaan alueiden maankäytöstä ja kehityssuunnista, maakunnan kehittämistarpeista eli EU:n ja valtion hankerahojen hakemisesta. Velvoite pitää huolen siitä, että kuntaliitoksesta huolimatta maakunnassa on vähintään yksi ylärakenne, maakunnan taso.

Kaiken kaikkiaan - mitä Hollola hyötyy: muutama hollolalainen pääsee polttamaan näppinsä yrittäessään puolustaa Lahdessa Hollolan puolen etuja. Näistäkin innokkaista ristiretkeläisistä päijäthämäläiset puolueosastot saattaa onnistua osan litistämään ja alistumaan kohtaloonsa.

synttärit lähelle keski-ikää

No kun elämä ei ole sinkkua, vaan rauhallista perhe- ja työelämää, niin sehän on sitä parasta aikaa. On terve ja voi elää säännöllistä, hyvää elämää yhdessä perheen ja suvun ja ystävien kanssa. Tämän minä opin ystäviltäni syntymäpäivilläni viikonloppuna. Kiitos heille, vanheneneminen on oikeastaan elämistä päivä kerrallaan ja ja jokaisesta päivästä nauttimista.