tiistai 31. maaliskuuta 2009

Kuntavisioita ja pieniä tekoja!

Kuntavisioinnissa vihreät korostivat kestävää kehitystä, vanhasta kuntastrategiasta jäi sana "luova". Kuntalaki lähtee jo siitä ajatuksesta, että kestävä kehitys ja ympäristö sekä kuntalaiset tulee ottaa huomioon. Samoin ekoyrityspuisto sopii hienosti vihertyvän kaupunkimiljöön viereen - Lahdessa ympäristöteknologiaan panostetaan ihan oikeasti, mutta Hollolassa sitä ei vielä ole huomattu. Myös kaavoituksella voi ohjata ilmastonmuutoksen ehkäisyä, samoin energiaa säästävillä rakentamisratkaisuilla.

Päädyimme itsenäisen kunnan kannalle, vaikka meidän riveissä saa toki olla eri mieltä, mutta yhteistyötä ei voi sulkea pois. Ihmistä kuullaan pienemmissä yksiköissä paremmin, silloin tulee huomioiduksi ja kokee itsensä tärkeäksi - välitetään toisista. Lähidemokratian ja eri vaikuttamisen mahdollisuuksia sekä keskustelutilaisuuksia on hyvä lisätä.

Talouslamassakin pitää jaksaa kehittää omaa toimintaa, ennaltaehkäistä ongelmia ja varsinkin pitää normaaleista rutiineista (koulu, työ) kiinni. Lomautusten sijaan voi suunnitella pitkän aikavälin toimintaa, ja katsoa, onko eri toiminnoilla vaikuttavuutta. Talouskasvun hidastuminen lisää yleensä luovuutta, mutta hollolalaiseen tapaan hallintokunnat ovat jo olleet tähän asti varsin luovia...

Lisälainoitus on asia, jota pitää käyttää harkiten myös investoinneissa. Yksityinen päiväkoti, tilojen joustava käyttö voi auttaa, samoin uusien asukkaiden ohjaaminen palveluiden mukaan.

Näitä ajatuksia työstetään vielä ennen kesää - ajatuksia saa tuulettaa rauhassa.

torstai 26. helmikuuta 2009

kulutusjuhlasta selviäminen?

Helsingin Sanomat otsikoivat 22.2.2009 mielenkiintoisesti, että edessä on taantuman jälkeen "kivulloinen elpyminen". Otsikolla otettiin selkeästi kantaa lainarahalla tehtyyn elvytykseen ja veronkevennyksiin, kasvavaan valtion velkaan, kuntatalouteen sekä väestörakenteen aiheuttamiin ongelmiin.

Tämä on totta: julkinen sektori kärsii aina vielä pitkälle nousukaudella leikkauksista ja lainojen maksusta laman jälkeen. Mielestäni elvyttää voi myös monella tapaa. Se, miten lama-aikana kannattaisi elvyttää, on investoimalla tulevaisuuteen:rakennuspuolella energiansäästöön, yliopistoissa tutkimukseen ja ihmisen jaksamisen kannalta tärkeisiin ennaltaehkäiseviin palveluihin, kuten terveyden ylläpitämiseen, kansalaisopistojen toimintaan, lasten osalta neuvolatyöhön ja vertaistukiryhmiin sekä kuntoutukseen. Rakenteellisesti palveluita voi järjestää monella tapaa.

Hesari näkee myös laman eräänlaisena kulta-aikana: kulutus vähenee, käytetty tavara alkaa kiertää, arvot muuttuvat, kaupoissa on enemmän alennusmyyntejä, matkustus halpenee ja vastuunottaminen raha-asioissa lisääntyy, samoin oma luovuus.
Mitään kulta-aikaa tämä epävarmuuden aika ei ole, mutta epävarmuudessa on yleensä myös uudet mahdollisuudet ja luovuus. Tätä vain harvoin huomaa lama-aikana, ja kulutustottumuksetkaan ei aina muutu:
Rahan puute voi ehkä kirpaista kulutuksesta säästämisen sijaan laadusta:
: kestämättömät polkumyynnillä tehdyt halpatuotteet saattavat edelleenkin syrjäyttää
laadukkaat tuotteet, laatu saattaa kärsiä palveluissa, jos hinta on kokonaistaloudellisuutta tärkeämpi ja kulttuuripalveluista saatetaan säästää. Luomulle ja reilulle kaupalle löytyy kyllä ystävät, arvoja ei lama-aikakaan pysty muuttamaan.

Valtuutettuna tulee pohtineeksi, että kunnissa ei paljon ole löysiä, josta säästää, ja lainaa ei voi ylettömästi ottaa elvytyksen nimissä. Ehkä tärkeintä on pitää ydintoiminnot ja ennaltaehkäisevä toiminta sekä kuntalaisille näkyvå toiminta ennallaan, mitään suureellisia eleitä ei kuntalaiset yleensä verorahojen vastineeksi vaadi, enemmän pitävät sitä verorahojen tuhlauksena. Kun aloitin sivistyslautakunnassa, niin pohdin, kuinka vähän kulttuuritoimi kuluttaa rahaa verrattuna Lahteen.
Kuntalaisilta odotetaan samaan aikaan omavastuuta, kun kunnan odotetaan tukevan lomautusuhan alla olevia ja järjestävän palveluita yhä paremmin. Kunnissa noudatetaan samaan aikaan tehokkuusajattelua, kun työllisyys muutenkin heikkenee: irtisanomisia ei tehdä, mutta tehokkuudella yleensä on tarkoitettu säästöjä henkilöstökuluissa sekä tehtävien niputtamista yhtä suurempiin yksiköihin.
Kulutusjuhlasta aina selviää, kunhan ymmärtää, että taantuma on mahdollisuutta järjestää asioita uudella tavalla ja nähdä asioita uudella tavalla. Ehkä meidän lähipalvelualueneuvostot ja uusiutunut valtuusto auttaa löytämään hollolalaisen sosiaalisesti, taloudellisesti ja ympäristön suhteen kestävän ratkaisumallin laman hoitoon, ettei siitä tule hölmöläisen tilkkutäkin jatkamista, vaan kokonaistaloudellista ajattelua (hyödyllistä kuntayhteistyötä, ei ajattelua, että yhdistyminen poistaa kaikki ongelmat).

perjantai 30. tammikuuta 2009

Lumenaurausta ja talvikelejä

On hienoa, kun luistelukentät on uuden vuoden jälkeen aurattu, luistimet terävät ja koko perhe pääsee luistelemaan. Antti luistelee Ollin vetäessä mailalla, Helena tepsuttaa ja harjoittelee potkua äidin kanssa ja Maria tietenkin on jo ison tytön lailla hippaleikkejä sekä auttaa nuorempia.
Lapset nauttivat lumitunnelien teosta, komeat lumikasat syntyvät lumitöissä.

Ekassa TELA:n kokouksessa opin, että paperit ja todellisuus on eri juttu, eli on olemassa isot linjapaperit ja paikallinen sopiminen. Esimerkiksi lumenaurauksessa Hollola ei noudatakaan 5 ja 10 sentin sääntöjä, kuten Lahdessa ja kuten valtuusto aikanaan asian määritteli hyväksyessään Kuntatekniikan liikelaitoksen, vaan hollolalaisen periaatteen mukaan aurataan kun ehditään -periaatetta( esim. soratiellä aurataan vuorokauden sisällä lumisateen päätyttyä).

Kun tarkemmin asiaa pohtii, niin taitaa olla niin, että meillä ei Lahden Kuntatekniikka oy:n ikävyydet näy, vaan tehdään niin kuin aiemminkin eli joustavasti hollolalaiseen malliin. Kun lahtelaisen koulun pihassa odotetaan, että 5 senttiä tulisi täyteen ja saadaan vasta sitten auraus, niin hollolalaisen koulun pihassa on jo aurattu piha vanhasta tottumuksesta.

Hollolassa on siis hyvä asua edelleenkin, ja vaikka uudet tuulet puhaltavat seutukuvioissa, niin paikallinen sopiminen vielä onnistuu, kun Hollola- niminen kunta ja omat varikon työntekijät tekevät työtä oman kunnan puolesta ja yhteistyö sujuu...

keskiviikko 17. joulukuuta 2008

Joulu saapuu jokaiselle

Nyt alkaa olla se tunne, että joulu saapuu jokaiselle: joulukortit on laitettu lähtemään ja osa annetaan myös käteen pienen muistamisen kanssa ja jokaisessa lasten harrastuksessa, päiväkodissa ja koulussa sekä omalla työpaikalla on ollut oma joulujuhla, parhaimmillaan samana iltana on parikin joulujuhlaa, kuten tänään. Parasta on kuitenkin nähdä lasten tuotoksia, oli se sitten laulu- ja soittokonsertti kirkossa, balettitonttutanssi tai pienten poroleikki, joulukuvaelma, tanhuesitys tai lumihiutaleleikki tai sirkustrapetsitaiteilua. Kaikilla viimeisin kouluissa on jouluhartaus: oli se ulkona koulun pihalla illalla tai aamulla kirkossa tai seurakuntakeskuksessa, se on muistutuksena, että joulumieli täyttää sydämen.

Hyvää joulua kaikille!

tiistai 18. marraskuuta 2008

asukaspalveluneuvostot, vanhempainyhdistykset ja koulu

Opettajan suhde vanhempainyhdistykseen muuttuu heti, kun hänestä tulee vanhempi ja vanhempainyhdistyksen jäsen. Näin kävi minulle, kun liityin oman lapseni vanhempainyhdistyksen hallitukseen ja tulin valituksi Salkin varapuheenjohtajaksi. Näin siitä huolimatta, että olin istunut Hollolan valtuutettuna, sivistyslautakunnan jäsenenä ja Kankaan koulun johtokunnan jäsenenä neljä vuotta ja korostanut koko ajan vanhempainyhdistysten tarpeellisuutta.
Vanhempainyhdistyksen merkityksen ymmärtää vasta osallistuessaan itse yhdistyksen toimintaan. On hyvä fiilis, kun on onnistuneessa kirpputoritilaisuudessa kahvittajana ja näkee lasten innon heidän myydessään tai ostaessa tavaroita vanhempien kanssa. Eri näkökulmia syntyy kokouksessa, jossa käydäään läpi lasten varhaisella puuttumisen malleja. Voidaan pohtia yhdessä, minkälaisia iltapäiväkerhoja voidaan koululla järjestää ja mitä raha-anomuksia voidaan tämän edistämiseksi tehdä. Samoin saa tietoa eri lailla oppilaiden arjesta ja osallisuushankkeista, kuten Salkin Dynamon, perustamista ja toiminnasta.
Viime kokouksessa päätimme, että tuemme kouluisäntätoiminnan jatkamista Salpakankaalla projetimme päättymisen jälkeen ja haemme iltapäivätoimintaan lisärahoitusta.
Samoin työksemme oli annettu Salpakankaan koulupiirissä aluepalveluneuvoston sitoutumattomien jäsenten kokoaminen sen jälkeen kun alueen omakotiyhdistysten ja kyläyhteisöjen puheenjohtajista kukaan ei kiinnostunut tehtävästä. Kun olemme soitelleet yhdistyksiä, niin erityisen kiinnostuneita kyllä löytyy, mutta ei välttämättä asukasyhdistysten puheenjohtajista. Pidän asukasraateja tärkeinä, koska ne ovat ainoita elimiä, jotka voi antaa vähintään kaksi kertaa vuodessa palautetta kaikille kunnan osa-alueille, myös Oivaan, tekniseen lautakuntaan ja sivistystoimeen sekä hallitukselle. Niiden merkitystä ei vain nyt ole vielä ymmärretty. Lisäksi ne voi koota alueen ihmisiä järjestämällä tiedotustilaisuuksia ja muita tilaisuuksia niin usein kuin asukaspalveluneuvosto haluaa sen tehdä.

lauantai 25. lokakuuta 2008

syysloma, ja lapsuuden maisemat

Lapset leikkivät kolme tuntia tuulen tuiverruksessa ja pienessä tihkusateessa ulkona. Leikkialueiden liepeillä heitä viehätti eniten ne samat paikat, joista minäkin olin pitänyt siihen aikaan, Kartanon alue oli osin peltoa ja ryteikköä ja joka paikkaan sai ihan rauhassa tehdä oman sopen tai majan. Lapsista on yhä mukava puron varsilla uittaa laivaa ja tehdä patoja, pienessä metsäsaarekkeessa voi kertoa satuja mörrimöykystä ja mörripoluista tai kuvitella puun alle majoja, ja kun kerroin upeimmasta pulkkamäestä, niin lapset kierivät koko rinteen alas. 9-, 7-, ja 4-vuotiaat viihtyvät keskenään hyvin ulkona, eikä kovimmasskaan tuulessa halua kotiin.
Kotipihassa viimeiset sipulit tuli istutettua ja haravoitua, pihanlaittoa jää kyllä ensi vuodeksikin ihan tarpeeksi. Tytöt auttoivat talvikukkien laittamisessa ja varastoon laitettavien puutarhahuonekalujen pesemisessä.

perjantai 17. lokakuuta 2008

poniajelua ja maaseutuvihreys

Tänään järjestimme poniajelua. Tulimme paikalle vähän myöhemmin, kun kaikki Otto-ponin omat heppatytöt ja tilalle yrittäneet olivat menneet Helsinkiin isoon viikonlopun kestävään hevosnäyttelyyn, ja kuljetimme itse hevoskuljetusperäkärryillä ponin ja rattaat. Oikeastaan ponin valjastaminen ja ohjaus ei ollutkaan vaikeaa: Huhdan Pena, Mikkolan Raimo ja tietenkin Matti osasivat vanhasta muistista jo hevosten hallitsemisen ja minä opin nopeasti.

Lapsille hevonen tuo paljon iloa ja vähän isommatkin tulivat silittämään ponin lämmintä, hienoksi harjattua turkkia ja harjaa. Shetlanninponi oli pieni ja hyvin koulutettu, ja niille, jotka veikkasi hevosen ikää, tiedoksi, että ikää ponilla oli jo 20 hevosen vuotta.

Meitä muistutettiin vaalitorilla, että Suomi oli hevosajassa muutama vuosikymmen takaperin, jolloin maaseutua arvostettiin ja tuettiin eri tavalla kuin nykyään. Tiesin kyllä, että silloin pontimena oli omavarainen ruoantuotanto, ja niin ensimmäisen kuin toisenkin maailmansodan kokemukset, ja valtion tuki oli erilainen kuin nyt EU-aikaan.

Nykyään vihreistä löytyy hevosihmisiä ja eläinten ystäviä. Lisäksi paljon niitä, jotka ovat reilun kaupan lisäksi luomun ja lähiruoan ystäviä. Oikeastaan Suomessa tuotettu ja tai luonnosta kerätty ruoka on jo arvo sinänsä, vaikkei sitä marketin hyllyjen välissä vielä oikein huomaakaan: aika paljon luotamme siihen, että marketit valikoivat jo ostaessaan parhaat ruokatarvikkeet kauppaan varsinkin tuoretiskeille kuluttajan puolesta, ja niille, jotka haluavat muualla tuotettuja, on marketin halppismerkit erikseen. Luomu on erikoistuote, jonka voi löytää hyvistä kaupoista imagotuotteena. Sen sijaan lähiruoan merkitsemisessä voisi vielä petrata, olisi kiva tietää, mistä ruoka on lähtöisin. kaikilla ei myös luomu- tai reilun kaupan tuotteen imagomerkkeihin ole varaa, siksi muutkin vapaaehtoiset merkinnät voisi olla hyviä.

keskiviikko 8. lokakuuta 2008

Pajulahdessa liikuntaa - tai ainakin liikuntaluento

Valtuustoseminaarissa ehtii ohjattuun taukojumppaan, omatoimiseen taukojumppaan - ja peilaamaan omia käsityksiä kunto- ja terveysliikunnasta. Samaan aikaan kun kädet nyrkkiin ja auki ja ylös ja alas, ehtii pohtimaan erilaisia keinoja kunnan alijäämäistä ensi vuoden bujdetin paikkaamista pitkällä aikavälillä (kunnanjohtajan mieliaihe jostain syystä, onneksi vaihtoehtoja saa keksiä ihan omasta päästä, ihan heti ensimmäisenä en koulujen tuntikehystä tai avointa ennaltaehkäisevää työtä avoimessa päivähoidossa ja seurojen avustuksista lähde karsimaan). Sen sijaan Oivaa pohdittaessa ei ehdottamaani kävelykokousta voitu pitää, ryhmän sihteerinä kun en ehtisi kirjoittaa pohdintapaperia. Paljon niitä kehittämisideoita löytyi.

Päätin tulla vielä Pajulahteen uudelleen - katselin kateellisena, kun nuoret melojaharjoittelijat harjoittelivat kajakeilla eskimokäännöstä. Kaikenlaista on tullut kokeiltua, mutta omalla käytetyllä oranssinvärisellä ja tarroin koristellulla 70-luvun Ripatti-nimisellä nuorisokajakilla en ole uskaltanut vielä eskimokäännöstä kokeilla, vaikka aukkopeite onkin hyvä.

perjantai 3. lokakuuta 2008

Koulutie ja elämäntie

Järjestin lasten kanssa papereita. Poikani kantoi eskarikansionsa, jota pitää aina katsoa uudelleen: siellähän on koko päivähoidon ajalta kuvia, piirustuksia, tehtäviä. Se on aivan yhtä rakas kuin KisuPikkukuun eskarikirja ja se itse aikuisten kanssa kirjoitettu ja piirretty jokapäiväinen reissuvihko. Kaverien kuvat ja muistot junareissusta Herralan Kesikseen tai uimareissuista tai kirjastoreissuista erikoisingeroidusta ryhmästä vielä muistui mieleen.
Yksi runo jäi mieleen niistä virallisista papereista, jotka eskarilaisten vanhemmille lähtee:
Elämä on seikkailu!
Aurinko on heleä,
tie kovin leveä,
ja juuri tästä kohtaa se alkaa.
ei tiedä kukaan,
mihin joutuu mukaan,
mutta loputon tie ei paina jalkaa.
Se kulkee pois,
ohi totuttujen tuumien;
se virtaa pois
kautta uudelnlaisten uomien.
Benjamin Hoff: Nasu ja Te,
osaaa aika hienosti aloittaa uuden. Oikeastaan tuolla eskarilaisen tiellä on jokainen kulkija, aikuinenkin. Täytyy vain osata löytää uusia uria ja näkökulmia.

Meillä Maria-isosisko leikittää Helena-pikkusiskoa: tänään on leikitty kuvataidekoulua ja pidetty muskaria. Nyt on iltapalan aika. Antti lähti isän kanssa kääntämään mummon ja papan luo maata muokkaamaan: Antti pitää saunamökistä ja mummolasta tosi paljon. Minä jäin tyttöjen kanssa kotiin: huomenna on Helenan ylimääräiset tanhuharkat, perheuinti ja Marian siirretyt balettiharkat. Ylihuomenna on Ylikartanossa liikuntaseikkailu pienille.

perjantai 26. syyskuuta 2008

lapsi ja nuori valtuutettu

Lapsi- ja nuori-valtuutetun huoneentaulu löytyy Allianssin sivuilta, ja sinne pääsee myös MLL:n sivustolta http://www.alli.fi%2Fhuoneentaulu olen kunnallisvaaliehdokkaana sitoutunut edistämään nuorten ja lasten hyvinvointia, kuten tähänkin asti olen tehnyt. Lapset ja luonto ovat edelleen lähellä sydäntäni, kuten on ollut valtuustokauden ajan sivistyslautakunnan jäsenenä ja valtuutettuna, ja haluan jatkaa tätä työtä.