Miksi jotkut haluavat, että rantatontti taajamassa on alle 10 metriä rannasta ja 20 senttiä järven pinnasta? Ei meidän rakennusmääräyksetkään salli edes uudisrakennussaunaa niin lähelle. Hämeenkoskella meinasi käydä niin, että rakennustontti Valkjärven kaavassa olisi päätynyt yhteissaunasta liki 200 neliön tontiksi. Lisäksi kunta olisi joutunut lunastamaan tien katualueeksi, vetämään kunnallistekniikan ja viemärin ja vedet ja pohtimaan hulevedet. Tonttikin oli osin tehty virkistysalueesta. Mutta siis, ei Hollolassa ihan kaikkeaa voi rakennusmaaksi hyväksyä.

Vetovoimatekijät. Kyllä niihin kuuluu myös kaunis luonto ja ulkoilureitistöt sekä pitkospuut. Joskus on mentävä tarpeeksi kauas, että osaa nauttia paikallisesti tärkeistä asioista ja puolustaa sitä lähivirkistysmetsää siinä lähikoulun vieressä, ettei tuhannelta lapselta viedä sitä opetus- ja suunnistusmaastoa pururadan vierestä vain siksi, että sinne saisi pari omakotitaloa lisää hyvältä paikalta läheltä koulua. Strateginen yleiskaava vie lähimetsät pois ja tiivistää asuinalueita. Vaikka sain osayleiskaavavelvoitteen tiivistettäville alueille sekä kaavamerkinnän, jossa pitää ottaa suunnittelussa lähivirkistysalueet Kartano-Kumpulan alueella huomioon, ei se silti ole sama kuin vanhan osayleiskaavan lupaus alueista.

Tänään taivaankannen päälle nousi revontulet, kohti Otavaa loimotti vihreät tulet. Vähän sitä ennen kävelin auringonlaskua ihailemaan kuusi kilometriä Särkitunturin laelle. Koira juoksi edelle ja perhe perässä. Ei maltettu jäädä kodalle tai laavulle kuin evästauolle. Oli jätetty lumikengät, joten kahlattiin loppumatka tunturissa tykkylumikäkkyräpuiden seassa. Hiljainen kiitos tästä kaikesta. Kuinka kaunis on kansallismaisema: näkyi Ylläs, Pallas, Levi, Keimiö ja Olos samalta paikalta. Tällaisia maisemia ja tunnelmia tarvitaan.

rakennusbuumissa oleva Hollola

Kun lasketaan kaikki budjettikirjan liikevaihtona eli vuosittaisina tuloina ja menoina, omistaminen ei kannata. Ei kannata kunnostaa vanhaa, eikä ostaa edes uutta. Omistamiseen liittyy riski: tila voi homehtua ja tai  kone mennä rikki.Siksi pitää liisata elinkaarimallilla kokonaisia kouluja tai liisata tietokone kolmeksi vuodeksi. Joku muu huoltaa ja kantaa riskin tuotteesta. Vanhaa latukonetta ei enää kannata huoltaa, vaan myydä se nettihuutokaupassa, ja ehkä ostaa uusi tai ostaa palveluna muualta. Vanha teknisen varikkokin on liian kallista säilytystilaa, jolloin sen voi purkaa ja rakentaa kerrostaloja, ja myydä tarpeettoman irtaimen nettihuutokaupassa. Ajatellaan vain kuukausi- ja vuosikustannuksia: kuinka edullista on tilata palvelu muualta, jolloin joku kantaa riskin.

ensimmäiset kiinteistöt, joista luovuttiin, oli leirikeskukset, kuten Manskivi ja Laitiala. Kunnan ei kannata ylläpitää huonokuntoisia rakennuksia, joita ei voi käyttää ilman parin miljoonan remontteja. Kun mietitään kaikki korjaustarpeet, saadaan 150.000 sprinklauksen jälkeen kaikki muut remonttikustannukset tulevaisuudesta. Mietittäessä käyttökustannuksia öljykattiloineen, vesihuoltoa, todellista käyttöastetta ja todellista tarvetta on parempi myydä ne 200.000 eurolla pois. Tämän minäkin ymmärsin, että leirikeskuksena voidaan käyttää kesäaikana tyhjillään olevia kouluja, kuten Paimelan koulua, jonne saa nuorisotoimen ja muiden tahojen leirejä kesäisin järjestettyä, jos vain nuoret itse tuo makuualustat, makuupussit ja leiriytyvät lattioilla, eikä kerrossängyissä.

Kun kunta on aloittanut omaisuuden arvioinnin, niin kiinteistöjä on rakennettu vauhdilla lisää. Purkamisen kustannukset ja alaskirjaukset ovat olleet arkipäivää: kerran remontoitu rakennus ei olekaan kestänyt, vaan sisäilmaongelmaiset rakennukset on jouduttu rakentamaan uudestaan. Uudet rakennukset ovat tarkoituksenmukaisia, ja hienoja, mutta ei se poista siivouksen kustannuksia eikä liian vähäistä siivouksen määrää eikä sitä, etteikö rakennuksissa olisi ongelmia. Samoin käyttökustannukset, energiankulutus ja ilmanvaihto pitää toimia paremmin.

 Pölyämättömät uudet pintamateriaalit olisivat olleet 20 -kertaa kalliimpia kuin nyt tilatut materiaalit, niitä on saatavilla, mutta niitä ei tilata. Rakennusvirheitä on ollut liiman ja maton yhteensopimattomuus, joka on vok-yhdisteinä aiheuttanut pahoinvointia. Vaikka korjaukset tilataan laattoina niin siitä huolimatta urakoitsijat suosivat näitä liima + matto-yhdistelmiä. Kummallisia rakentajia. Samoin urakoitsijat eivät tiedä, että ontelolaattaan ei voi laittaa märkää betonia ja sulkea reikää ilman kuivatusta, jolloin paikka pitää repiä auki ja kuivattaa uudelleen. Tätä kuivatusta on tehty kaikilla työmailla Hollolassa sen jälkeen kun Salpakankaan takuukorjausten yhteydessä ongelma havaittiin. Kuivatusta tarvitsisi varmaan 10 vuoden ajalla koko maassa samalla tekniikalla rakennetut sisätilat, koska tämä on ajan tyypillinen rakennusvirhe. Eikä taatusti ole ainoa. Toinen uusi juttu on yläpohjan ongelmat ja vuodot, joita ei rakennusmääräyksissä ole kirjattu, mutta ongelmia uusissa rakennuksissa silti on.

Kunta yrittää ulkoistaa rakentamisen riskejä elinkaarihankkeilla, mutta ei se poista kokonaan kunnan vastuita. Kun palkataan kalliit sisäilmatutkimukset, niin niissä löytyy yleensä kaikenlaista yllättävää: myös sellaista, joka on normaalin sisäilman piirissä ja normaalin rakentamisen piirissä.
Joskus mietityttää, että kenen vika on se, jos oppilas tuo koirankarvaa, hajusteita tai kävelee syksyllä homeenhajuisen metsän halki, ja tuo sen sisäilmaan. Kuinka tarkkaan meillä arvioidaan sisäilma? Tai kun homekoira on löytänyt pölyä, se todetaan huonon siivouksen aiheuttamaksi.

Paras uudistus, mitä tehtiin, oli ilmastoinnin pitäminen päällä jatkuvasti kiinteistöissä. Kun sisäilma myönnetään ongelmana ja siihen reagoidaan, kaikista paras tapa huoltaa on siivota hyvin ja tuulettaa.

Nämä rakennukset ovat syöneet paljon huomiota, mutta nyt pitäisi pohtia niiden käyttökustannuksia. Vihreä energiaremontti toisi koulujen katoille aurinkopaneelit, jotta ne voitaisiin ilmastoida ja käyttää sähköä "maksutta" myös kesällä ja ylijäämän voisi myydä. Hybridituotto saadaan yhdistämällä tähän maalämpö, joka pitää talon peruslämpimänä. Lämmön talteenotto ja matalaenergiaratkaisut ovat jo nykypäivää, mutta maakaasu-aurinkoenergia on laitettavissa jokaiseen kouluun esimerkiksi Hinku-hankkeen kautta.

Maaseudun energiantuotanto ja ruoantuotanto käännekohdassa

Fossiiliset polttoaineet kallistuu, ja maatalousyrittäjien tulot pienenee. Jo nyt yhden ruokakalorin tuottaminen vaatii 9 kaloria verran energiaa, josta yli 80 prosenttia on fossilisia. Työkoneet kuluttavat    22 prosenttia, lämmitys 28, heinän kuivaus 18 ja sähkö loput. Lisäksi lannoitteet kallistuu koko ajan. Miten korvata riippuvuus fossilista kalliista polttoaineista ja saada tuettua suomalaista ruokatuotantoa.

Vastaus on oma tai yhteinen energiantuotanto: biokaasu kelpaa työkoneisiin, paikallisiin öljykattiloihin, lämmitykseen. Samoin tuhkan rakeistaminen eli biojätteen hyödyntäminen lannoitteissa.

Isot energiayhtiöt ovat kaupungeissa osakeyhtiöitä. Niiden tavoitteena on tuottaa voittoa, joten ne eivät edistä paikallista energiantuotantoa kannattavuussyistä. Samoin lietteitä käytetään biokaasuksi, mutta sitä kuskataan pitkiä matkoja jäteverkostossa tai säiliöautolla kalliilla jätemaksulla, kun liete voitaisiin kaasuttaa biokaasuksi paikallisesti.  Nämä pienvoimalat pitäisi ottaa huomioon maakuntakaavassa. Myös syöttötariffit pitäisi muuttaa tuulisähkön osalta, koska tuulienergiaa on vaikea varastoida.

Perinteiset tavat maaseudulla tuottaa energiaa lähtee bioenergiasta, ja myös valtio on tukenut ns risupakettia, millä ostettiin aikanaan ydinvoima hyväksyttyä. Osuuskunnat hakkeen tuotannossa työllistävät, mutta hake ei sellaisenaan sovi sähköksi ja polttoaineeksi. Samon biodieselin tuottamisen hyötysuhde ei ole ollut niin hyvä, kun pelloilla voisi tuottaa myös ruokaa. Nyt pitäisi keksiä uusia energialähteitä, että maaseutu säilyy elävänä.

Ruoantuotantoa voi tehdä myös lähellä kuluttajaa. Kaupunkiviljely ja osuuskunnat pienruoantuotantoon ja nuorten työllistäminen ruoantuotantoon on nykyään muoti-ilmiö. Kotieläinten hoitoa käytetään sekä terapiana että elämyksinä kaupunkien perheille maatilamatkailuna sekä työllistävänä niille, joiden voi olla vaikea työllistyä. Suomalaisen ruoan brandi superfoodina kannattaisi erikoistuotteiden valmistamisena, pitkä valoisa kesä tuottaa ravinteikasta ruokaa.

 Silti ruoantuotannossa on pitkä matka, jotta siitä saataisiin luomua, lähituotantona tuotettuna ja myös uusiutuvalla energialla tuotettuna kohtuuhinnalla.

Nuorisotakuu

Lähteekö nuorisotakuu vasta ysin keväällä? Eikö syrjäytymisen ehkäisy vois lähteä aiemmin, nyt vain korjataan sitä, joka olisi ollut korjattavissa jo 10 vuotta aiemmin.
Onko syrjäytymisvaarassa ainoastaan peruskoulunsa päättävät, joita suositaan yhteishaussa?
Miksi Lahden Salpauksen aloituspaikkoja on vähennetty, vaikka alueella on ikäluokat suurempia? Pitääkö nuoren muuttaa 16-vuotiaana muualle opiskelemaan kuin lähialueelle, esim Heinolaan?

Nuorisotakuu ja mielenterveyskuntoutuksen ulottaminen jo16-vuotiaille on merkittävä saavutus. Nuorison etsiminen ja paikan järjestäminen työharjoitteluun, oppisopimukseen, työpajaan tai kymppiluokalle vaatii paljon kunnan, valtion, 3-sektorin ja yritysten välillä. Aika usein Te-keskukset eivät osaa neuvoa nuorille kaikkia vaihtoehtoja, ja työnantajat ja kunnat eivät hyödynnä työttömien nuorten tukeen tarkoitettuja tukimuotoja. Chanssi-korttiin käytettyjä rahoja jää valtiolta käyttämättä, ja toisaalta kunnat ja yritykset eivät osaa palkata palkkatuella olevia työttömiä töihin.

Oppisopimuksen tarjoaminen nuorelle on usein edullisempi tapa kuin työpaja, mutta se ei ole tehty nykyisellä mallilla 16-vuotiaalle, jossa nuoren pitäisi osata itsenäisesti sekä opiskella ja huolehtia työharjoittelua. Samoin yrityksiä, jotka sitoutuvat nuoren kouluttamiseen, on lama-aikana vähemmän. Siksi esim Vantaalla on siirrytty malliin, jossa oppisopimuksen tarjoaa kunta tai kunnan järjestämä työpaikka ja kunta järjestää nuorille myös jatkotyöpaikan, mikä on toteutunut 95 -prosenttisesti.

Kaikkia nuoria ei saavuteta, vaikka takuu on. Esimerkiksi Vantaalla 900 nuoresta peruskoulun jälkeen ilman paikkaa jääneestä saatiin työpajoihin, harjoitteluun ja 10-luokille sekä peruutuspaikoille 600 pudonnutta, mutta varsinkin maahanmuuttajataustaiset "katosivat" tilastoista. Haaste onkin, että miten edes etsivä nuorisotyö löytää kaikki pudokkaat, myös kotikuntaansa vaihtaneet tai muuttaneet tai esim perheen nuorempia lapsia hoitamaan jääneet nuoret. Voiko nuoren pakottaa ottamaan ei-mielekkään opiskelupaikan? Pitäisikö oppivelvollisuusikärajaa nostaa 18-vuoteen? Viisasten kiveä ei taida löytyä, koska nuoren omat toiveet ja realistiset mahdollisuudet tulisi kuulla, ja ohjata 10-luokalle, jos haluttu opiskelupaikka ei löydy. Silti nuorisotakuu on mahdollisuus, ja nuorille tulee löytää paikkka.

Icehearts eli joukkuelajit ennaltaehkäisevän lastensuojelun välineenä

Vihreillä kuntapäivillä Lahden Sibeliustalossa oli luento Icehearts-toiminnasta. Joukkue, oli se jääkiekkoa, sählyä tai jalkapalloa, kasvattaa, tukee ja auttaa syrjäytymisvaarassa olevia perheitä ja lapsia.
Jos 6-vuotias on syrjäytymisvaarassa, erityistä tukea tarvitseva tai maahanmuuttaja, jolla alkaa kasautua moniongelmaisuutta, pääsee mukaan 12-vuotiseen ohjelmaan, jossa pelataan joukkuelajeja, usean vuoden jälkeen löytää sitoutumisen, ja joukkuehengen ja luottamuksen aikuiseen. Siinä vamhemman tai vanhempien pitää sitoutua lapsen kuntoutukseen, koulun ja sosiaalityön ja joukkueen aikuiset tekevät työtä lapsen kasvun tukemiseksi ja toiminta alkaa leikeillä ja iltapäivätoimintana sekä koulun sisältä.

Tärkeintä on antaa lapselle viesti, että sinut hyväksytään. vaikka lapsi oikuttelisi, niin häntä ei jätetä,vaan annetaan tukea. Aikuinen pysyy samana 12-vuotta, eikä lapsi ole enää heittopussina. Myös vanhemmalle, usein yksinhuoltajalle, on tärkeää, että lapsi saa harrastuksen, esimerkiksi huippusuositun jääkiekon, kohtuullisin kustannuksin ja oppii sen kautta luottamaan toisiin. Ainoastaan leirimaksut ja välipalat iltapäivisin tulee lapsen vanhemmille kustannettaviksi, mikä maahamnmuuttajaperheille on usein tärkeää. Iceheartista tulee yksi suuri perhe, ja tulokset ovat kannustavia.

Rayn rahoitus valtakunnalliselle Ice-hearts järjestölle, ja vapaaehtoisten lahjoitukset esim jääkiekkovarusteiden hankintaan on osoitus siitä, että toiminta on tärkeää ennaltaehkäisevää toimintaa. Suuret kaupungit ovat ottaneet iceheartsin omakseen ja ensimmäiset tyttöporukat ovat lähteneet pkseudulla. Myös Lahdessa toimii ensimmäisen kerran.

Jäin pohtimaan, voisiko kokemuksia pienemmässä mittakaavassa hyödyntää Hollolan mittakaavassa. Aika usein pojilla on se, että jos ei motoriset ja sosiaaliset taidot anna mahdollisuuksia osallistua urheiluun, varsinkaan joukkueurheiluun, he myös jäävät osasta kaveriporukoista. Siksi koulujen iltapäivätoiminta, kerhot ja liikkuva koulu -hankkeet ovat tärkeitä. Urheiluseurat taas harvoin pystyvät tarjoamaan motoristen ja sosiaalisten taitojen harjoittelua, ja syrjäytymisriski siinä, että lapselle viestitään aikuisten taholta ja harrastusten vetäjiltä se, että sinä et kelpaa joukkoon ja sama malli jatkuu vapaa-ajalla.

Vanhusten oikeudet

Vanhuksia tulee kuulla. Jos mennään osin vanhanaikaiseen ajatteluun vain lakisääteisten palvelujen kautta, päädytään joskus vanhusten tahdon vastaisiin, kalliisiin palvelumuotoihin. Siksi tavoitteena on kotiasumisen tukeminen. Suurin osa vanhuksista haluaa asua kotona tai kodinomaisissa tiloissa. Vanhukselle tulisi tehdä palvelukartoitus ja kunnan tulisi vastata laadukkaasta hoidosta. Esimerkiksi toimintakyvyn ylläpito ja parantaminen pitäisi kirjata toimintasuunnitelmaan, mikä lisää hyvinvointia.

 Samoin avio-ja aviopuolisoita ei saisi erottaa toisistaan, mutta subjektiivista oikeutta ei voida edes  toteuttaa. Hoitojärjestelyjen pysyvyys olisi ensisijainen, eli vanhusta ei saisi heitellä edes kilpailuttamisien seurauksena eri paikkoihin.

Eniten keskustelua on herättänyt pitkäaikaishoidettavat joko laitoksessa tai ne, joilla on monia tukimuotoja kotiin, heidän vastuutyöntekijä. JOs yksi siivoaa, toinen tuo ateriat ja kolmas antaa lääkkeet, jonkun pitää kantaa kokonaisvastuu vanhuksen hyvinvoinnista. Samoin pitäisi päästä eroon siitä, että elämä ei ole yhtä yötä sängyssä märissä vaipoissa, vaan olisi oikeus henkilökohtaiseen hygieniaan ja mielekkääseen elämään. Henkilöstömitoitukset tulee olla kunnallansekä laitos-että kotihoidossa.

 Kuntia kannustetaan muuttamaan vanhainkodit palveluasunnoiksi, mikä vähentää laitospaikkoja. Siksi Hollolassakin on muutettu vanhainkoti palveluasunnoiksi, ja uudet asunnot tehdään palveluasumiseen soveltuviksi.

Vanhuksistakin voi tehdä ilmoituksen, että vanhuksesta pitää pitää huolta. Esimerkiksi kotiuttamisen yhteydessä sairaalasta tehdään kotiutussuunnitelma.

vanhuspalvelulakia ei voi tehdä ilman että otetaan huomioon omaishoito.. kuntien tulee suunnitella omaishoito, ja osoitettava riittävät voimavarat sen toteuttamiseksi. Onneksi Hollolassa on kehitetty omaishoitoa ja järjestetty omaishoidettaville ja omaishoitajille palveluita esim Huilissa ja Oivan piirissä.

Ikääntyvien palvelut tulisi olla saavutettavissa ja hyvinvointia edistäviä palveluja tulisi edistää kunnassa, kolmannen sektorin ja yritysten välillä. kunnissa tulisi olla vanhusneuvostot.

Ihan ongelmaton uusi laki ei ole.
Kunnille jää harkintavalta, millaisia laskuja asiakkaille jää. Samoin ne vanhukset, joiden lapset tai omaishoitaja osaa vaatia palveluja, pääsee paremmin hoitojen piiriin. Samoin joillekin75-vuotiaille, joille palvelukartoitus tehdään, eivät yleensä myönnä, että toimintakyky olisi alentunut, tai se saattaa heiketä nopeasti, jolloin putoaa turvaverkosta.

 Samoin osa palveluista on määrärahasidonnaisia, eli ihan kaikki ei-kiireelliset tapaukset ei palvelua saa, jos rahaa ei ole.

Ensimmäinen päivä lomalla- ja valtuustomietteitä

Aamuinen tunne klo kahdeksan, syreenit ja omenapuut kukkivat, mustaviinimarjapensaiden lehtien tuoksu tuntui vahvalta. Istutin pelargonioita kukkaruukkuihin ja kitkin, jotta mansikankukat pääsisivät parempaan kukkaan. Tuntuu kesältä, tuoksuu kesältä. Oppilaat ovat lähteneet luokista kesälomille, ja opettajakin on saanut kätensä multaan omia lapsia paimentaen.
Keskipäivän "lomasuunnitelmiin" kuuluu myös valtuustoseminaari, tutut henkilöt istuvat samassa salissa aivan kuin oppilaat kuuntelemassa uuden talousjohtajan tuuletusta, jossa nettobudjetin takaa löytyi oikeat tulot ja menot. Virkahenkilöstö tekee työtä virkavastuulla, kuten meille sanottiin ja asiantuntevasti. Päästiin taas Oivassa mieliaiheisiin, nuorten ja lasten pahoinvoinnin ennaltaehkäisyyn (pari-kolme työntekijää lisää), psykologien palkkaukseen, ikäihmisten kotihoidon tukemiseen ja tuettuun palveluasumiseen sekä omaishoitajien ja uupuneiden äitien tukemiseen palvelusetelein ja kotikäynnein. Mallia hiertää hieman Vesikansan ja Asikkalan tilanne, Vesikansan terveysasemasta en ollut valmis luopumaan ennen kuin saadaan mahdollisia uusia tiloja Kalliolan koulun yhteyteen tai mielellään tietenkin omalle paikalleen.
Sivistystoimessa käytiin maltillisesti asiallista budjettineuvottelua, etsivästä nuorisotyöstä. Eniten huolta herätti kiinteistöjen tila. Hälvälän koulun liikuntatilat, se 70-luvun alun rakennus, jonka muistin huonokuntoiseksi ja lisäytin vielä reilu vuosi sitten telan korjauslistoille, on nyt käyttökiellossa. Muutamia muita rakennuksia tutkitaan, ja päätetään asioista vasta sitten. Hyvä kun tutkitaan, koska terveelliset ja turvalliset tilat ovat lakisääteiset, ja ne on vähintä, mitä kunta voi tarjota niin oppilaille kuin muillekin kunnan kiinteistöjä käyttäville. Tilavuokrat toki nousevat, niiden osuus on jo liki 2000 euroa/oppilas eli kaksinkertainen luku verrattuna parin vuoden takaiseen määrään, kun opetukseen kuluu se 3700 euroa/oppilas, siinä summassa ruokahuolto, hallinto ja oppilashuolto on pieniä summia. Oppikirjoista todettiin, että yläkoulun on pakko saada uusia kirjoja, ja sitä rahaa vähän lisättiin. Pohdittavaa riittää, pitääkö jokaiseen kouluun perustaa pienluokkia, kuten Kalliolaan tehtiin, vai voidaanko vaativaa erityisopetusta jatkossakin keskittää sinne, missä osaamiskeskittymää jo on erityyppisten oppimisvaikeuksien kanssa.
Teknisen johtajan kiinteistöstrategiset linjaukset ovat jokaisen kuntalaisen luettavissa telan listoilla. Odotan innnolla energiatehokkuusstrategiaa, jonka kunta aloittaa ensi vuonna, samoin yleiskaavaprosessia ja kiinteistösalkutusta. Jos vielä opettajat saisi ilmoittaa samalla tavalla kuin muu kiinteistöhuolto tarvittavista töistä (esim. vuotaako luokan ikkuna tai tarvitaan uusia tiiviste) wilman kautta tai jonkun muun kännykän kautta psp-työkalun kautta, niin ollaan jo aika pitkällä. Näitä visioita meille esiteltiin telan seminaarissa. Hyvään sisäilmaan pyritään ja kiinteistöjä korjataan tutkimustulosten perusteella, kunhan tutkimukset kunnolla saadaan käytyä läpi. Investointivauhti ja poistojen uusiminen uuden lain mukaiseksi tekee tilavuokrista aina kalliimpia muille hallintokunnille, ja niin tuotetaan kunnan hallintokunnalta toiselle "asevelihintaan" palveluja, joskaan ei tappiolla. Kuntatekniikasta oltiin huolissaan, varsinkin tiestön kunto huolestutti, ja haluttiin oma tiemestari ja oma kilpailutus auraukseen ja tien kunnossapitoon, jotta voidaan tarkastella kulurakennetta paremmin ja tehokkaammin.
Paljon asiaa tuli pohdittua. Vihreille tärkeää on, että joukkoliikennettä tuetaan koulukyydityksiä ja sosiaalisia kuljetuksia yhdistellen, ja saadaan aikaiseksi malli, jossa kunta voi vaikuttaa myös aikatauluihin ja olla yhteistyökumppanina, eikä vain ostaa kaikkea aikatauluineen päivineen liiketaloudellisella periaatteella.
Samoin vihreille on tärkeää säilyttää ja kehittää palveluja, ja keskittää ennaltaehkäisyyn sekä antaa myös pienyrittäjille mahdollisuuksia toimia sekä säilyttää lähidemokratia ja mahdollisuus vaikuttaa asioihin niin ruohonjuuritasolla kuin kuntatasollakin.

Haaviston mukaan perinteinen jatkuva tavarakysyntään perustuva jatkuva kasvu ei jatku Suomessa.Venäjä, Kiina, Intia ja muut kasvavat taloudet joutuvat vähitellen kääntymään Eurooopan puoleen juuri vihreän talouden, ja ympäristöarvojen vuoksi. Tämän vastauksen Haavisto antoi Lahdessa, kun kysyttiin tätä jatkuvan kasvun ongelmaa. Vastaus on hyvin erilainen kuin Linkolalla, jonka mukaan maailmanloppu on jo alkanut, mutta hyvin tyypillinen Haavistolle. Hän ei epäröi ottaa esiin vaikeita asioita ja esittää niitä siten, että niissä on keino, miten ongelmasta voidaan selvitä.

Fingeporin sarjakuvatripit säestivät Haaviston sujuvaa kerrontaa. Hänen laaja osaaminen kansainvälisessä politiikassa perustuu kokemukseen.
Pioneeriajan vihreänä Haavisto oppi uutta raivaavan, pelottoman ajattelun, vuorovaikutuksen ja suvaitsevaisuuden merkityksen, kansalaisjärjestöjen voiman. Haavisto nousi kansanedustajaksi ensimmäisissä vaaleissaan vuonna 1987 tehtyään äänestäjiin suuren vaikutuksen Ylen suuressa vaalikeskustelussa.
Vuosina 1995–1999 hän toimi Euroopan ensimmäisenä vihreänä ympäristö- ja kehitysministerinä.
Poikkeuksellisen menestynyt ja tunnettu Haavisto on kansainvälisellä areenalla. Toimiessaan YK-tehtävissä vuosina 1999–2005 hän näki henkilökohtaisesti millaista elämä on muun muassa Balkanin, Afganistanin, Palestiinan, Liberian ja Sudanin kriisialueilla.
Johtaessaan YK:n ympäristöjärjestö UNEP:n kenttätutkimuksia Haavisto selvitti esimerkiksi sitä, millaisia tuhoisia vaikutuksia sodilla oli ihmisten elinympäristöön. Haavisto arvelee olevansa eniten maailman miinakentillä kävellyt sivari.
YK-tehtäviä seurasi vastuullinen toimi Euroopan unionin erityisedustajana Sudanissa ja Darfurissa, missä Haavisto osallistui myös rauhanneuvotteluihin.
Vuonna 2007 Haavisto ratkoi Darfurin kriisiä YK:n erityisasiantuntijana. Vaikka vuoden 2007 eduskuntavaalit sitoivat Haaviston jälleen suomalaisen politiikan keskiöön, kansanedustaja on sittemminkin ehtinyt toimimaan muun muassa vierailevana tutkijana Ulkopoliittisessa instituutissa, luennoitsijana Helsingin yliopistossa, Nato-koulussa Oberammeragaussa ja Bristolin yliopistossa Isossa-Britanniassa sekä lukuisissä muissa kansainvälisissä tehtävissä. Hän on myös julkaissut useita kirjoja ja tutkimuksia, ja toiminut lukuisissa kotimaisissa luottamustehtävissä.
Tällä hetkellä Haavisto toimii Vihreän eduskuntaryhmän puheenjohtajana ja ulkoministerin erityisedustajana. Tarkemmin Haaviston uraan voit tutustua esimerkiksi eduskunnan sivuilla.
Kollegat ja ystävät kuvaavat Haavistoa sillanrakentajaksi ja neuvottelijaksi. Hän etsii dialogia ja yhteistyötä, ei vastakkainasettelua ja nokittelua. Haavisto on rohkea, muttei röyhkeä.
Monen mielestä Haavistoa leimaa miltei surumielinen tyyneys. Se ei kuitenkaan ole puuttuvaa energiaa, vaan viisautta, kokemusta ja harkintaa: Haavisto on ihmisistä aidosti välittävä ja lämmin, kuunteleva ja aina ratkaisua etsivä. Kun yhteisymmärryksen löytämiseen tarvitaan mukaan kaikki osapuolet, Haavisto pystyy muistamaan tai kehräämään tarinan, jolla voi havainnollistaa ajatuksiaan. Peräänantamaton sisupussikin Haavisto osaa tarpeen tullen olla. Silloin ei kukaan kävele yli ja ohi.
Haavistossa yhdistyvät niin poliittinen kokemus, vankka sivistys kuin yhteistyökykyisyys. Monipuolinen ja -taitoinen poliitikko on haluttu puhuja kouluissa, armoitettu tarinankertoja ja kirjoittaja. Kokemukset, havainnot ja oivallukset maailmalta ovat kirkastuneet ymmärrykseksi siitä, että neuvottelu, sopiminen ja kuunteleminen ovat aina ensimmäinen, eivät viimeinen vaihtoehto.
Korvan taakse jäi Fingeborin Fellmannin tilaisuudessa jäi mm. työnsä yhteistyössä Suomen piispojen kanssa katolilaisessa Roomassa tai ja vierailu perussuomalaisten luona. Käytännön elämässä toisen kuunteleminen ja ymmärtäminen sekä sovittelu on tärkeää ja kansainvälisessä politiikassa erityisen tärkeää.