Ydinvoimavastaisuus

Ydinvoimavastaisuus on tervettä. Se on huolta tulevista sukupolvista. Se on huolta siitä, että saadaanko me ydinsäteilylle altistettua ruokaa, sieniä, kaloja, marjoja, viljaa, lihaa. Se on huolta siitä, että voidaanko me tuottaa jotain uusiutuvilla luonnonvaroilla ja saada aikaan energiatehokkuutta. Se on huolta siitä, että miten käy inhimillisen erehdyksen sattuessa.

Mutta on totta, että vanha polvi on kasvatettu Neuvostoliiton ja Suomen välisen YYA-sopimuksen hengessä. Opetin juuri historiassa oppilaille vuoden 1978 YYA-sopimuksen 30-vuotisjuhlajulkaisun avulla, miten Suomi teki yhteistyötä Neuvostoliiton kanssa: avattiin hienoin menoin ensimmäinen Loviisan ydinvoimala ja tehtiin kulttuuri- ja taloudellista yhteistyötä. Neuvostoliiton mallin mukainen ydinvoimala oli silloin hienointa tekniikkaa. Ei silloin ajan hengen mukaan puhuttu, että jotain huonoa tai säteilevää olisi voitu rakentaa.

Tässä samassa hengessä eletään osin vieläkin Suomessa. Arvostelu tuntuu olevan välillä kielletty, ja puhutaan vain saavutuksesta: pitää saada mahdollisimman monta ydinvoimalaa. Nyt ei ole edes kielletty rakentamasta ydinvoimalaa, joka tekee rikastettua ydinjätettä, jota voi käyttää ohjuksissa tai ydinaseissa. Tähän varmaan eräs elinkeinoministeri viittasi joskus puheessaan, että uuden ydinvoimalan ydinjäte ei ole ongelma, se voi olla bisnes. Sanoisin ehkä, että pikemminkin turvallisuusriski tuleville polville.

Siksi minulta saattaa saada kampanjanappien lisäksi ei atomivoimaa -napin. Ihan vain merkiksi, että voi ajatella ja olla eri mieltä.

Vihreää kasvua maalta ja vihreiden ja MTK:n tavoitteet myötätuulessa

Vihreää kasvua maalta -otsikon alta löytyi paljon vihreitä teemoja: Vihreiden tavoite kasvattaa luomutuotantoa 25%:iin vuoteen 2020 mennessä ja lähiruoan merkityksen korostaminen. Meiltä kyllä kysyttiin, että voiko luomun osuus olla 100%, tosin epäillen, ja sanoin, että jo 25% on hyvä tavoite, Brändityöryhmän 50% vuoteen 2030 voi olla seuraava etappi, mutta se ei tule ihan noin vain.
Sinnemäen Anni on korostanut Reilun kaupan merkitystä myös suomalaisen ruoan tuotannossa, jotta viljelijälle jää reilumpi osuus ja tilakoko voi olla pienempi. ALV on myös liian kova työvoimavaltaiselle pientuottajalle. Ensimmäisen henkilön palkkausta tulisi helpottaa ja tiettyjä vaatimuksia pientiloilla helpottaa, esim. sipulien käsipakkaus.
Vihreillä on monimuotoisuuden periaate myös viljelyssä, mikä näkyy maatiaiskarjan ja erilaisten lajikkeiden rikkautena. Samoin kulttuurimaisema sekä maaseudun elävänä pitäminen vaatii kansallisia tukia: pitämällä laidunkarjaa saadaan ahoja ja perinnebiotooppeja ylläpidettyä paremmin sekä jatkettua perinteistä elinkeinoa. Viljelykasvien suhteen on suuri huoli GMO-rehun viljelystä, koska muokattu geeniperimä voi levitä pölytyksen ja siementen mukana luontoon tai luomutiloille, eikä sen vaikutusta ole riittävästi selvitetty. Siksi vihreät haluavat GMO-vapaita alueita, että luomun viljely ja esim. hunajan kasvatus ja paikallinen luonto säilyisi paremmin monimuotoisena.
Koska kaikki ei luomua hinnan vuoksi käytä, niin tulisi poistaa EU:n tuomat ylimääräiset, kyseenalaiset lisäaineet, esim. atsonivärit, Suomen elintarvikkeista. Samoin rehun laatua tulisi tarkkailla paremmin. Tuontiruoan torjunta-aineissa ja varsinkin elintarvikeaineilla, jotka on lisätty elonkorjuun jälkeen, on myös kovempia pitoisuuksia, jotka tulisi tutkia tarkemmin ja mahdollisesti kieltää. Suomalainen tuote on usein puhtaampi ja siksi ruoan alkuperämerkintä pitäisi olla jokaisessa tuotteessa.

Torilta kuultua.

Toreja kiertäessä kansan suussa sanoma on ollut aika selkeä: Eläkkeellä oleva menettää eläkettään inflaatiolle, ja reaaliansiot pienenee. Tukea ei tule, kun asunto on ostettu ja maksettu, mutta eläminen silti kallistuu. Takuueläkekin koskee vain 65-vuotta täyttäneitä, ei varhaiseläkkeelle jääneitä. Omaan autoon ei ole rahaa, mutta joukkoliikenne ei kyliltä toimi. Samoin asumisen ja energian hinnan nousua on tuskailtu, mutta se on normaali ilmiö.

Fossiilisella energialla tuotetun energian kiristämistä on turha silti haukkkua, koska itse energian hinta, varsinkin fossiilisen polttoaineen, hinta nousee jatkossa kysynnän kasvaessa ja energiavarojen huvetessa. Siksi olisi äärimmäisen tärkeää panostaa uusiutuvaan energiaan, kun vielä se on mahdollista, ja tukea sitä. Samoin Suomen sähkön hinta ei kilpaile Keski-Euroopan hintojen tasolla: hinta on yhä noin viidenneksen halvempi. Silti energiaverotuksen nousu tulisi kompensoida köyhimmille esimerkiksi verohelpotuksin ja tukea joukkoliikennettä, myös kyliltä kutsutaksein tai palvelulinjoin.

Ihmiset ovat huomanneet, että reaaliansiot ovat pudonneet. Sitä ei huomaa, kun menee ostamaan ulkomaisia Kiinasta tuotuja tavaroita, koska kilpailu ja halpatuonti on pitänyt hinnat edullisina. Myös ruoan hinnan arvonlisäveroa alennettiin, jotta ihmisillä olisi varaa syödä. Sen sijaan asumiskustannukset ovat kallistuneet.

Kun hinnat nousevat tuloja nopeammin, puhutaan inflaatiosta. Indeksikorotukset ja palkankorotukset eivät pysy inflaation perässä, ja sukanvarteen ei kannata säästää. Sen sijaan ne henkilöt, joilla on omaisuutta, huomaavat rikastuvansa: omaisuuden arvo nousee koko ajan hintojen noustessa. Siksi pääomaverotusta tulisi kiristää suuremmissa tuloluokissa nykyisestä, jotta saataisiin tasa-arvoisempi yhteiskunta.

Kohtuutalous - onnellisuustalous

Onnellisuudesta 50% on olotilaa, 40% voi muokata olosuhteilla. Yhteiskunnan tavoite on tehdä mahdollisimman monelle hyvä elämä ja tarjota mahdollisuudet onneen. Tämä periaate löytyy jo antiikin ajalta, ja on monen vihreän pääperiaate. Samoin se, että eletään harmoniassa luonnon kanssa, vaikka meillä on valta sitä hallita, ja otetaan se huomioon.
Hoffrenin taloustieteen mukaan ei kannata tuijottaa liikaa BKT:hen, joka on liikevaihtoa kuvaava mittari, ja uskoa jatkuvaan kasvuun. BKT ei kerro varallisuutta, eikä onnellisuutta. Se on yksi quartaalitalouden symboli: neljännesvuosittain mitattava ilmiö, jota verrataan suhteessa edelliseen neljännekseen. Siitä voi laskea, paljonko tavaraa on tuotettu. Se ei kerro, että maassa on 900.000 köyhää. Se ei kerro, kuinka paljon maassa käytetään pahoinvointilääkkeitä, jotta voitaisiin paremmin. Se ei edes kerro, onko maa vauras vai ei. Liikevaihtomittaria kasvattaa kyllä se, että loistoristeilijä lähtee Masa Yardsin telakalta, mutta ei kerro sitä, paljonko rahaa sen valmistumiseen on mennyt.
Hoffren kertoi kaksi onnellisuusmittaria, joita on käytetty, mutta unohti seuraavat:
On olemassa YK:n inhimillisen kehityksen mittari, joka mittaa, miten maa menestyy tarjoamalla erilaisia ihmiselle välttämättömiä asioita. Sen mittarin mukaan suomalaiset ovat onnellisia, koska miellä on lukutaito, terveydenhuolto, koulutus, puhdasta vettä ja ruokaa sekä rauha maassa. Samoin vihreä BKT kertoo, miten saastunutta maassa on. Sen mukaan me olemme melko onnellisia. Ostovoimapariteetilla korjattu BKT eli "bic mac"-indeksi taas kertoo sen, että Suomen hintataso on aika korkea, ja suomalaisen kannattaisi lähteä halpamaihin elämään vähäksi aikaa. Suomalainen ei silti tee niin, koska siellä ei toimi julkiset palvelut ja se ei ole kotiseutu ja siellä ei ole omia tuttuja, sukua ja ystäviä. Ne ihminen tarvitsee myös ollakseen onnellinen.
Hoffren on tutkimuksissaan päätynyt kysymään, voiko onnellisuutta mitata kysymällä ihmisiltä, ovatko he onnellisia, vai pitääkö onnellisuuskerroin laskea olosuhteiden mukaan?
Toinen kysymys on, miten hiilijalanjälkeä voisi pienentää ja miten vastata haasteeseen, että fossiiliset polttoaineet hupenevat. Voiko tuontitavara ja palvelujen tuottaminen kasvattaa BKT:tä ja samanaikaisesti ollaan onnellisia siitä, että hiilijalanjälki tuotetaan ulkomailla, kuten 1/3 Ruotsin hiilikuormasta tulee tuontitavaroiden myötä? Miten pysyä samanaikaisesti luopumaan fossiilisista jalanjäljistä ja opettaa, että kuluttamalla vähemmän voidaan samanaikaisesti lisätä onnea.
Kun onnen mittari Suomen valtiossa on ollut halpa energia, jolla on taattu työtä savupiipputeollisuudelle, niin energian verotus ja fossiilisten polttoaineiden hupeneminen on vaikeaa ymmärtää. Paluuta vanhaan ei kuitenkaan ole, vaikka demarit sitä haikailevat. Neuvostoliittoakaan ei ole ostamaan kaikkea tuotantoa, jota energian ostorahoilla on sinne viety.
Hoffren näki tämänhetkisen keskustelun muutosvastarinnaksi. Sitä esiintyy useiden puolueiden listalla. Hoffren näkee kuitenkin, että tilanteeseen voi valmistautua: kaikki uusiutuvan energian käyttöönottoa edistävät ratkaisut pitää käyttää nyt, kun se vielä on mahdollista. Se ei tarkoita samanlaista pakkoreaktiota kuin öljykriisin aikaan 1970-luvulla, miltä ajalta meillä on paljon kosteusvaurioisia taloja. Se tarkoittaa kokonaan uudenlaisia tapoja tuottaa energiaa ja säästää sitä.

Asikkalan maalaismarkkinoilla ripakassa pakkasessa 19.2.2011 oli kunnon toritapahtuman tuntua. Hyväntuulisia lapsiperheitä ja Asikkalan kotiseutuhenkeä sekä Vesikansan osallistavat hevosnäytökset, hevoshiihtonäytökset ja keppihevosnäytökset olivat innostavaa katsottavaa.

veropolitiikkaa

Hämeenlinnassa perjantaina 4.2.2011 kuuntelin Sinnemäen Annin selostusta siitä, kuinka Vihreiden UusiSuomi on tasa-arvoisempi ja tuloeroiltaan pienempi. Olen samaa mieltä Annin kanssa, että suuret rahat ei takaa onnellisuutta, vaan maissa, joissa tuloerot on pienemmät, ollaan onnellisempia.

Vihreiden idea on ollut keventää verotusta matalalla tulotasolla, jotta työnteko
kannattaa. Mielestäni olisi reilua sanoa, että voidakseen laskea verotusta pienituloilta tulotason keski- ja yläosasta pitää kiristää verotusta hiukan. Anni on kuitenkin oivaltanut hyvin, että osa hyvätuloisista ei tienaa rahaa palkkatulojen muodossa, vaan pääomatuloina, ja siksi myös sieltä on nipistettävä.

Samoin monilapsisten perheiden ja yksinhuoltajien köyhyysloukku on pahentunut. Siksi heidän asemaansa on parannettava. Samoin Kelan ja toimeentuloviidakossa seikkaileville ihmisille olisi helpotusta saada jonkunlainen minimitoimeentulo, joka inhimillistäisi "köyhyyden kokemusta" ja vapauttaisi energiaa eheytymiseen, kuntoutumiseen ja työnhakuun. Avittamaan tätä olisi laadittava yhä henkilökohtainen kuntoutussuunnitelma, miten työelämään pääsisi takaisin.

Oma kokemus yhteiskuntaopin ja taloustiedon opettajana sekä arkielämästä on se, että vaikka verottaja vie, niin se myös palkitsee erilaisin vähennyksin keski- ja hyvätuloisia. Kaikkia vähennyksiä ei pidä poistaa, mutta muutamiin epäkohtiin voisi puuttua.
1. Asuntolainan korkovähennysoikeuteen pitäisi laittaa katto.
2. Eläkevakuutuksiin tulee puuttua, vaikka tavoite on hyvä. Vapaaehtoisen eläkkeen nimissä voidaan rahastoida valtion tuella rahoja 79 vuoteen asti, ja siirtää ne sitten joskus lapsenlapsille perintönä.
3. Perintöveroa tulisi inhimillistää. Osinkoverotuksen ja pääomatulojen verotuksen kanssa on pohdittava, miten verotus kohdistuisi oikeudenmukaisesti.
4. Pienyrittäjien alv-käytäntöä pitäisi helpottaa, kun vähennettävää ei ole niin paljon.
4. Kotitalousvähennykseen tulisi saada katto, ja omavastuuosuuden voisi ottaa pois.
5. Asunnon myyntivoitoista saatavaa arvonlisäverotonta aikaa pidentäisin kolmesta vuodesta viiteen vuoteen, poislukien henkilökohtaiset syyt.
6.Tuotevastuulaki tulisi äkkiä saattaa voimaan.

Kodinhoidon tuki on uudistettava

Vihreät naiset vaativat kodinhoidon tuen uudistamista. Naisten köyhyys lisääntyy, kun vanhempien hoitovapaat ja vanhempainvapaat jakautuvat eriarvoisesti. Kun miehiä saadaan kannustettua jäämään kotiin vanhempainvapaalle 6+6+6 mallilla, ja työnantajat tasaavat maksut, pieni lapsi saa molemmat vanhemmat: isän rooli vahvistuu ja äidille ei jää yksin vastuulle lasten kasvatus. Isät usein syrjäytetään lastenhoidosta, koska naisella on luonnollinen etuoikeus vauvaan pienestä pitäen. Kuitenkin isä pystyy hoitamaan puolivuotiasta vauvaa, iloitsemaan ja olemaan vapaalla vauvan kanssa yhtä lailla naisen kanssa. Kun isä kiintyy vauvaan ja saa kokopäiväaikaa olla pienen kanssa, myös hoitovapaalle jäämisessä taaperoisen kanssa on pienempi kynnys. Myös vanhempainvapaiden aikaa pitää pidentää siten, että perheelle on taloudellisesti mahdollista olla ensimmäisen vauvan elinvuoden aikana kotona ja tuetusti myös kodinhoidontuella senkin jälkeen. Se antaa perheelle enemmän valinnanvapautta ja nainen pääsee välillä mukaan työelämään, ja mies saa taukoa usein 40-vuotiselle työuralle. Samoin perheen väliset suhteet vahvistuvat, kun molemmat hoitavat kotitöistä osansa ja hoitavat lapsia. Sitoutuminen kodin ja perheen asioihin on nykyään yhteistä, ja vanhoista roolimalleista voidaan siirtyä tasa-arvoisempaan suuntaan. Miehelläkin on oikeus hoitaa lasta ja kotitöitä.

Vihreiden työministeri Anni Sinnemäki oli Robert´s Cafessa keskiviikkona 26.1.2011 kertomassa, miten työnteosta saa kannattavaa ja miten Uutta Suomea rakennetaan. Eduskuntavaaliehdokkaista Kristiina Vanhala-Selin, Marko Suomi, Sami Hietanen ja Aleksi Mäntylä kertoivat Annille huolensa ja kehittämisehdotuksensa varhaisesta puuttumisesta, etsivästä nuorisotyöstä ja takuupaikasta, köyhyysloukuista ja sosiaaliturvan uudistamisista sekä kuntoutuksen kehittämisestä. Asiat koettiin yhteisiksi ja keskustelua syntyi lähinnä työnteon vastaanottamisen kannattavuudesta.

Luonnon merkitys ja Messilän kaavoitus

Messilä-Tiirismaan osayleiskaavaluonnos Lahden ja Hollolan virkistysmaastoissa herätti paljon keskustelua yleisötilaisuudessa. Alunperin Lahden ja Hollolan ostamille Natura-virkistysalueille sekä Salpausselän hiihtomaastoille tulee lisää käyttäjiä, kun Messilä laajentaa toimintoja. Jo tähän mennessä alue on ollut helsinkiläisten virkistyskäytössä, kun Salpausselän hiihtoladut houkuttelevat porukkaa. Samoin venäläiset ovat löytäneet Messilän rinteet ihan samalla tavalla kuin lähiseudun ja pääkaupunkiseudun asukkaat. Myös arvostettu karavaanarikohde, Hollolan laivasatama ja kunnan uimaranta huoltorakennuksineen on käytännössä Messilä-maailman mailla, eikä vuokrasopimuksia enää uusita: ne ovat yksityisessä omistuksessa maksavia asiakkaita varten, vaikka tällä hetkellä kunta maksaakin sataman ja uimarannan ylläpidon vuokrasopimuksen mukaan.

Asialla on kuitenkin aina kaksi puolta. Voidaanko kerrosneliöitä ja kylpyläpaikkoja lisätä niin paljon, että viheryhteydet Hollolan ja Lahden virkistysalueiden väliltä pitää kokonaan katkaista maakuntakaavan vastaisesti? Voiko laajentuvan golfkentän ja isojen rakennusoikeuksien maksaja olla tavallinen kuntalainen? Voidaanko rinteet ja laet merkitä luksusmökeille osin maakuntakaavan vastaisesti? Kuinka Messilän omaa vesihuoltoa voidaan valvoa, tai kuinka kunta pystyy alueen vesi- ja jätehuollon järjestämään? Miten arat Vesijärven rannat sekä kuntien virkistysalueet kestävät lisääntyvän kuormituksen? Kun alueella on nyt täydellinen kielto ajaa kaikenlaisilla moottoriajoneuvoilla, niin pystyykö Messilä tai kunnat valvomaan oletetun matkailijatulvan laittomia mopoja, mönkijöitä ja moottorikelkkoja virkistysalueilla?

Salpausselän alue on arvokasta kansallismaisemaa, ja Etelä-Suomen korkeinta kohtaa sekä osa geologisesti arvokasta kvartsimuinaisjäännettä. Yhteinen harjujensuojeluohjelma, pohjavesialuerajaukset kulkevat Salpausselän kautta. Alueen ympäristö on Natura-aluetta, jonka ehdoissa on tarkkaan määritelty, mitä alueella voi tehdä. Myös vapaaehtoista suojelua on koko ajan lisätty yhtenäisen virkistysalueen lisäämiseksi.

Yhteensovittamalla kaavassa luonnonmatkailun, merkitsemällä paremmin reitistöt ja ladut, rakentamalla pitkospuita ja laavuja voidaan saada Messilään houkutteleva keskus, johon seikkailu- ja luontomatkailu voi tukeutua. Silloin alueen luonto otetaan huomioon ja luontoa opitaan kunnioittamaan. Kylpylään tuleva ihminen ei kaipaa mönkijöitä, vaan aitoa luonnonrauhaa ja kunnon lenkkeily- ja veneilymaastoja. Päätään nostava terveysliikunta ei tarvitse meluavia koneita, vaan rauhaa. Tämä pitää myös kaavassa yhteensovittaa entistä paremmin, kuten kaavan tavoitteisiin on kirjattu. Nyt konsulttifirman visiot ovat suoraan otettu osayleiskaavan pohjaksi, ja niitä tulee kohtuullistaa.