Vihreää kasvua maalta ja vihreiden ja MTK:n tavoitteet myötätuulessa

Vihreää kasvua maalta -otsikon alta löytyi paljon vihreitä teemoja: Vihreiden tavoite kasvattaa luomutuotantoa 25%:iin vuoteen 2020 mennessä ja lähiruoan merkityksen korostaminen. Meiltä kyllä kysyttiin, että voiko luomun osuus olla 100%, tosin epäillen, ja sanoin, että jo 25% on hyvä tavoite, Brändityöryhmän 50% vuoteen 2030 voi olla seuraava etappi, mutta se ei tule ihan noin vain.
Sinnemäen Anni on korostanut Reilun kaupan merkitystä myös suomalaisen ruoan tuotannossa, jotta viljelijälle jää reilumpi osuus ja tilakoko voi olla pienempi. ALV on myös liian kova työvoimavaltaiselle pientuottajalle. Ensimmäisen henkilön palkkausta tulisi helpottaa ja tiettyjä vaatimuksia pientiloilla helpottaa, esim. sipulien käsipakkaus.
Vihreillä on monimuotoisuuden periaate myös viljelyssä, mikä näkyy maatiaiskarjan ja erilaisten lajikkeiden rikkautena. Samoin kulttuurimaisema sekä maaseudun elävänä pitäminen vaatii kansallisia tukia: pitämällä laidunkarjaa saadaan ahoja ja perinnebiotooppeja ylläpidettyä paremmin sekä jatkettua perinteistä elinkeinoa. Viljelykasvien suhteen on suuri huoli GMO-rehun viljelystä, koska muokattu geeniperimä voi levitä pölytyksen ja siementen mukana luontoon tai luomutiloille, eikä sen vaikutusta ole riittävästi selvitetty. Siksi vihreät haluavat GMO-vapaita alueita, että luomun viljely ja esim. hunajan kasvatus ja paikallinen luonto säilyisi paremmin monimuotoisena.
Koska kaikki ei luomua hinnan vuoksi käytä, niin tulisi poistaa EU:n tuomat ylimääräiset, kyseenalaiset lisäaineet, esim. atsonivärit, Suomen elintarvikkeista. Samoin rehun laatua tulisi tarkkailla paremmin. Tuontiruoan torjunta-aineissa ja varsinkin elintarvikeaineilla, jotka on lisätty elonkorjuun jälkeen, on myös kovempia pitoisuuksia, jotka tulisi tutkia tarkemmin ja mahdollisesti kieltää. Suomalainen tuote on usein puhtaampi ja siksi ruoan alkuperämerkintä pitäisi olla jokaisessa tuotteessa.

Torilta kuultua.

Toreja kiertäessä kansan suussa sanoma on ollut aika selkeä: Eläkkeellä oleva menettää eläkettään inflaatiolle, ja reaaliansiot pienenee. Tukea ei tule, kun asunto on ostettu ja maksettu, mutta eläminen silti kallistuu. Takuueläkekin koskee vain 65-vuotta täyttäneitä, ei varhaiseläkkeelle jääneitä. Omaan autoon ei ole rahaa, mutta joukkoliikenne ei kyliltä toimi. Samoin asumisen ja energian hinnan nousua on tuskailtu, mutta se on normaali ilmiö.

Fossiilisella energialla tuotetun energian kiristämistä on turha silti haukkkua, koska itse energian hinta, varsinkin fossiilisen polttoaineen, hinta nousee jatkossa kysynnän kasvaessa ja energiavarojen huvetessa. Siksi olisi äärimmäisen tärkeää panostaa uusiutuvaan energiaan, kun vielä se on mahdollista, ja tukea sitä. Samoin Suomen sähkön hinta ei kilpaile Keski-Euroopan hintojen tasolla: hinta on yhä noin viidenneksen halvempi. Silti energiaverotuksen nousu tulisi kompensoida köyhimmille esimerkiksi verohelpotuksin ja tukea joukkoliikennettä, myös kyliltä kutsutaksein tai palvelulinjoin.

Ihmiset ovat huomanneet, että reaaliansiot ovat pudonneet. Sitä ei huomaa, kun menee ostamaan ulkomaisia Kiinasta tuotuja tavaroita, koska kilpailu ja halpatuonti on pitänyt hinnat edullisina. Myös ruoan hinnan arvonlisäveroa alennettiin, jotta ihmisillä olisi varaa syödä. Sen sijaan asumiskustannukset ovat kallistuneet.

Kun hinnat nousevat tuloja nopeammin, puhutaan inflaatiosta. Indeksikorotukset ja palkankorotukset eivät pysy inflaation perässä, ja sukanvarteen ei kannata säästää. Sen sijaan ne henkilöt, joilla on omaisuutta, huomaavat rikastuvansa: omaisuuden arvo nousee koko ajan hintojen noustessa. Siksi pääomaverotusta tulisi kiristää suuremmissa tuloluokissa nykyisestä, jotta saataisiin tasa-arvoisempi yhteiskunta.

Kohtuutalous - onnellisuustalous

Onnellisuudesta 50% on olotilaa, 40% voi muokata olosuhteilla. Yhteiskunnan tavoite on tehdä mahdollisimman monelle hyvä elämä ja tarjota mahdollisuudet onneen. Tämä periaate löytyy jo antiikin ajalta, ja on monen vihreän pääperiaate. Samoin se, että eletään harmoniassa luonnon kanssa, vaikka meillä on valta sitä hallita, ja otetaan se huomioon.
Hoffrenin taloustieteen mukaan ei kannata tuijottaa liikaa BKT:hen, joka on liikevaihtoa kuvaava mittari, ja uskoa jatkuvaan kasvuun. BKT ei kerro varallisuutta, eikä onnellisuutta. Se on yksi quartaalitalouden symboli: neljännesvuosittain mitattava ilmiö, jota verrataan suhteessa edelliseen neljännekseen. Siitä voi laskea, paljonko tavaraa on tuotettu. Se ei kerro, että maassa on 900.000 köyhää. Se ei kerro, kuinka paljon maassa käytetään pahoinvointilääkkeitä, jotta voitaisiin paremmin. Se ei edes kerro, onko maa vauras vai ei. Liikevaihtomittaria kasvattaa kyllä se, että loistoristeilijä lähtee Masa Yardsin telakalta, mutta ei kerro sitä, paljonko rahaa sen valmistumiseen on mennyt.
Hoffren kertoi kaksi onnellisuusmittaria, joita on käytetty, mutta unohti seuraavat:
On olemassa YK:n inhimillisen kehityksen mittari, joka mittaa, miten maa menestyy tarjoamalla erilaisia ihmiselle välttämättömiä asioita. Sen mittarin mukaan suomalaiset ovat onnellisia, koska miellä on lukutaito, terveydenhuolto, koulutus, puhdasta vettä ja ruokaa sekä rauha maassa. Samoin vihreä BKT kertoo, miten saastunutta maassa on. Sen mukaan me olemme melko onnellisia. Ostovoimapariteetilla korjattu BKT eli "bic mac"-indeksi taas kertoo sen, että Suomen hintataso on aika korkea, ja suomalaisen kannattaisi lähteä halpamaihin elämään vähäksi aikaa. Suomalainen ei silti tee niin, koska siellä ei toimi julkiset palvelut ja se ei ole kotiseutu ja siellä ei ole omia tuttuja, sukua ja ystäviä. Ne ihminen tarvitsee myös ollakseen onnellinen.
Hoffren on tutkimuksissaan päätynyt kysymään, voiko onnellisuutta mitata kysymällä ihmisiltä, ovatko he onnellisia, vai pitääkö onnellisuuskerroin laskea olosuhteiden mukaan?
Toinen kysymys on, miten hiilijalanjälkeä voisi pienentää ja miten vastata haasteeseen, että fossiiliset polttoaineet hupenevat. Voiko tuontitavara ja palvelujen tuottaminen kasvattaa BKT:tä ja samanaikaisesti ollaan onnellisia siitä, että hiilijalanjälki tuotetaan ulkomailla, kuten 1/3 Ruotsin hiilikuormasta tulee tuontitavaroiden myötä? Miten pysyä samanaikaisesti luopumaan fossiilisista jalanjäljistä ja opettaa, että kuluttamalla vähemmän voidaan samanaikaisesti lisätä onnea.
Kun onnen mittari Suomen valtiossa on ollut halpa energia, jolla on taattu työtä savupiipputeollisuudelle, niin energian verotus ja fossiilisten polttoaineiden hupeneminen on vaikeaa ymmärtää. Paluuta vanhaan ei kuitenkaan ole, vaikka demarit sitä haikailevat. Neuvostoliittoakaan ei ole ostamaan kaikkea tuotantoa, jota energian ostorahoilla on sinne viety.
Hoffren näki tämänhetkisen keskustelun muutosvastarinnaksi. Sitä esiintyy useiden puolueiden listalla. Hoffren näkee kuitenkin, että tilanteeseen voi valmistautua: kaikki uusiutuvan energian käyttöönottoa edistävät ratkaisut pitää käyttää nyt, kun se vielä on mahdollista. Se ei tarkoita samanlaista pakkoreaktiota kuin öljykriisin aikaan 1970-luvulla, miltä ajalta meillä on paljon kosteusvaurioisia taloja. Se tarkoittaa kokonaan uudenlaisia tapoja tuottaa energiaa ja säästää sitä.

Asikkalan maalaismarkkinoilla ripakassa pakkasessa 19.2.2011 oli kunnon toritapahtuman tuntua. Hyväntuulisia lapsiperheitä ja Asikkalan kotiseutuhenkeä sekä Vesikansan osallistavat hevosnäytökset, hevoshiihtonäytökset ja keppihevosnäytökset olivat innostavaa katsottavaa.

veropolitiikkaa

Hämeenlinnassa perjantaina 4.2.2011 kuuntelin Sinnemäen Annin selostusta siitä, kuinka Vihreiden UusiSuomi on tasa-arvoisempi ja tuloeroiltaan pienempi. Olen samaa mieltä Annin kanssa, että suuret rahat ei takaa onnellisuutta, vaan maissa, joissa tuloerot on pienemmät, ollaan onnellisempia.

Vihreiden idea on ollut keventää verotusta matalalla tulotasolla, jotta työnteko
kannattaa. Mielestäni olisi reilua sanoa, että voidakseen laskea verotusta pienituloilta tulotason keski- ja yläosasta pitää kiristää verotusta hiukan. Anni on kuitenkin oivaltanut hyvin, että osa hyvätuloisista ei tienaa rahaa palkkatulojen muodossa, vaan pääomatuloina, ja siksi myös sieltä on nipistettävä.

Samoin monilapsisten perheiden ja yksinhuoltajien köyhyysloukku on pahentunut. Siksi heidän asemaansa on parannettava. Samoin Kelan ja toimeentuloviidakossa seikkaileville ihmisille olisi helpotusta saada jonkunlainen minimitoimeentulo, joka inhimillistäisi "köyhyyden kokemusta" ja vapauttaisi energiaa eheytymiseen, kuntoutumiseen ja työnhakuun. Avittamaan tätä olisi laadittava yhä henkilökohtainen kuntoutussuunnitelma, miten työelämään pääsisi takaisin.

Oma kokemus yhteiskuntaopin ja taloustiedon opettajana sekä arkielämästä on se, että vaikka verottaja vie, niin se myös palkitsee erilaisin vähennyksin keski- ja hyvätuloisia. Kaikkia vähennyksiä ei pidä poistaa, mutta muutamiin epäkohtiin voisi puuttua.
1. Asuntolainan korkovähennysoikeuteen pitäisi laittaa katto.
2. Eläkevakuutuksiin tulee puuttua, vaikka tavoite on hyvä. Vapaaehtoisen eläkkeen nimissä voidaan rahastoida valtion tuella rahoja 79 vuoteen asti, ja siirtää ne sitten joskus lapsenlapsille perintönä.
3. Perintöveroa tulisi inhimillistää. Osinkoverotuksen ja pääomatulojen verotuksen kanssa on pohdittava, miten verotus kohdistuisi oikeudenmukaisesti.
4. Pienyrittäjien alv-käytäntöä pitäisi helpottaa, kun vähennettävää ei ole niin paljon.
4. Kotitalousvähennykseen tulisi saada katto, ja omavastuuosuuden voisi ottaa pois.
5. Asunnon myyntivoitoista saatavaa arvonlisäverotonta aikaa pidentäisin kolmesta vuodesta viiteen vuoteen, poislukien henkilökohtaiset syyt.
6.Tuotevastuulaki tulisi äkkiä saattaa voimaan.

Kodinhoidon tuki on uudistettava

Vihreät naiset vaativat kodinhoidon tuen uudistamista. Naisten köyhyys lisääntyy, kun vanhempien hoitovapaat ja vanhempainvapaat jakautuvat eriarvoisesti. Kun miehiä saadaan kannustettua jäämään kotiin vanhempainvapaalle 6+6+6 mallilla, ja työnantajat tasaavat maksut, pieni lapsi saa molemmat vanhemmat: isän rooli vahvistuu ja äidille ei jää yksin vastuulle lasten kasvatus. Isät usein syrjäytetään lastenhoidosta, koska naisella on luonnollinen etuoikeus vauvaan pienestä pitäen. Kuitenkin isä pystyy hoitamaan puolivuotiasta vauvaa, iloitsemaan ja olemaan vapaalla vauvan kanssa yhtä lailla naisen kanssa. Kun isä kiintyy vauvaan ja saa kokopäiväaikaa olla pienen kanssa, myös hoitovapaalle jäämisessä taaperoisen kanssa on pienempi kynnys. Myös vanhempainvapaiden aikaa pitää pidentää siten, että perheelle on taloudellisesti mahdollista olla ensimmäisen vauvan elinvuoden aikana kotona ja tuetusti myös kodinhoidontuella senkin jälkeen. Se antaa perheelle enemmän valinnanvapautta ja nainen pääsee välillä mukaan työelämään, ja mies saa taukoa usein 40-vuotiselle työuralle. Samoin perheen väliset suhteet vahvistuvat, kun molemmat hoitavat kotitöistä osansa ja hoitavat lapsia. Sitoutuminen kodin ja perheen asioihin on nykyään yhteistä, ja vanhoista roolimalleista voidaan siirtyä tasa-arvoisempaan suuntaan. Miehelläkin on oikeus hoitaa lasta ja kotitöitä.

Vihreiden työministeri Anni Sinnemäki oli Robert´s Cafessa keskiviikkona 26.1.2011 kertomassa, miten työnteosta saa kannattavaa ja miten Uutta Suomea rakennetaan. Eduskuntavaaliehdokkaista Kristiina Vanhala-Selin, Marko Suomi, Sami Hietanen ja Aleksi Mäntylä kertoivat Annille huolensa ja kehittämisehdotuksensa varhaisesta puuttumisesta, etsivästä nuorisotyöstä ja takuupaikasta, köyhyysloukuista ja sosiaaliturvan uudistamisista sekä kuntoutuksen kehittämisestä. Asiat koettiin yhteisiksi ja keskustelua syntyi lähinnä työnteon vastaanottamisen kannattavuudesta.

Luonnon merkitys ja Messilän kaavoitus

Messilä-Tiirismaan osayleiskaavaluonnos Lahden ja Hollolan virkistysmaastoissa herätti paljon keskustelua yleisötilaisuudessa. Alunperin Lahden ja Hollolan ostamille Natura-virkistysalueille sekä Salpausselän hiihtomaastoille tulee lisää käyttäjiä, kun Messilä laajentaa toimintoja. Jo tähän mennessä alue on ollut helsinkiläisten virkistyskäytössä, kun Salpausselän hiihtoladut houkuttelevat porukkaa. Samoin venäläiset ovat löytäneet Messilän rinteet ihan samalla tavalla kuin lähiseudun ja pääkaupunkiseudun asukkaat. Myös arvostettu karavaanarikohde, Hollolan laivasatama ja kunnan uimaranta huoltorakennuksineen on käytännössä Messilä-maailman mailla, eikä vuokrasopimuksia enää uusita: ne ovat yksityisessä omistuksessa maksavia asiakkaita varten, vaikka tällä hetkellä kunta maksaakin sataman ja uimarannan ylläpidon vuokrasopimuksen mukaan.

Asialla on kuitenkin aina kaksi puolta. Voidaanko kerrosneliöitä ja kylpyläpaikkoja lisätä niin paljon, että viheryhteydet Hollolan ja Lahden virkistysalueiden väliltä pitää kokonaan katkaista maakuntakaavan vastaisesti? Voiko laajentuvan golfkentän ja isojen rakennusoikeuksien maksaja olla tavallinen kuntalainen? Voidaanko rinteet ja laet merkitä luksusmökeille osin maakuntakaavan vastaisesti? Kuinka Messilän omaa vesihuoltoa voidaan valvoa, tai kuinka kunta pystyy alueen vesi- ja jätehuollon järjestämään? Miten arat Vesijärven rannat sekä kuntien virkistysalueet kestävät lisääntyvän kuormituksen? Kun alueella on nyt täydellinen kielto ajaa kaikenlaisilla moottoriajoneuvoilla, niin pystyykö Messilä tai kunnat valvomaan oletetun matkailijatulvan laittomia mopoja, mönkijöitä ja moottorikelkkoja virkistysalueilla?

Salpausselän alue on arvokasta kansallismaisemaa, ja Etelä-Suomen korkeinta kohtaa sekä osa geologisesti arvokasta kvartsimuinaisjäännettä. Yhteinen harjujensuojeluohjelma, pohjavesialuerajaukset kulkevat Salpausselän kautta. Alueen ympäristö on Natura-aluetta, jonka ehdoissa on tarkkaan määritelty, mitä alueella voi tehdä. Myös vapaaehtoista suojelua on koko ajan lisätty yhtenäisen virkistysalueen lisäämiseksi.

Yhteensovittamalla kaavassa luonnonmatkailun, merkitsemällä paremmin reitistöt ja ladut, rakentamalla pitkospuita ja laavuja voidaan saada Messilään houkutteleva keskus, johon seikkailu- ja luontomatkailu voi tukeutua. Silloin alueen luonto otetaan huomioon ja luontoa opitaan kunnioittamaan. Kylpylään tuleva ihminen ei kaipaa mönkijöitä, vaan aitoa luonnonrauhaa ja kunnon lenkkeily- ja veneilymaastoja. Päätään nostava terveysliikunta ei tarvitse meluavia koneita, vaan rauhaa. Tämä pitää myös kaavassa yhteensovittaa entistä paremmin, kuten kaavan tavoitteisiin on kirjattu. Nyt konsulttifirman visiot ovat suoraan otettu osayleiskaavan pohjaksi, ja niitä tulee kohtuullistaa.

Agression portaat - luento Ristinkirkossa

Kerrankin järkevä luento, jossa ei taatusti nukahtanut. Kirkko oli molemmilla kerroilla aivan täynnä, ja Kilponenkin hämmästeli, kuinka paljon ihmisiä oppilashuollon kehittämishankkeen projektiluento sai houkuteltua paikalle. Kuuntelin luennon kaksi kertaa, ensimmäisen LaSeVa:n kahvituksen lomassa järjestönäyttelytilassa ja toisen kerran salissa. Sanoma, jonka mukaan agressio on voimavara, ja osa lapsen luonnollista kehitystä, on helpottava. Se, että jokainen löytää oman tiensä ja käy omat ikätasoiset taistelunsa, pitää tiedostaa niin kasvattajan kuin vanhemmankin. Muuten ei kasva aikuiseksi.

Raisan Cacciatoren tapa kertoa on hauska: meillä on ensimmäisellä agression portaalla eli haastavimmalla kaksivuotiaan tunnetasolla tuttipulloista juovia hortoilevia aikuisia, jotka pelottaa lapsia eniten. Heiltä on jäänyt muutama kasvuvaihe väliin. Onneksi tämä ihmisen vaarallisin vaihe on silloin, kun ihminen on vasta vuoden-kaksi. Silloin hän oppii ensimmäiset rajat turvallisilta vanhemmilta. Samat rajat, huomio, huumori, tasapainoisuus ja turvallisuus tulee löytyä aikuiselta myös jokaisessa 17 portaassa. Siihen ei auta huuto eikä varsinkaan väkivalta, vaan pitää löytää muita turvallisia välineitä, turvallisia malleja. Ei, kehuminen, kiitos, ja sovittelu; perustelu vasta rauhoittumisen jälkeen. On tosin lapsia, joiden tempperamentti on haastavampi, jolloin keinoja harjoitellaan enemmän, ja heille suositeltiin Kiukkupussi-kirjojen lukemista.

Seuraava vaativa vaihe on murrosikä, ja 14-15 -vuotias haluaa rikkoa rajoja, ja tunteiden otsalohko kasvaa aivoissa kertaalleen todella rajusti yhtaikaa hormoniryöpyn kanssa. Silloin tunne voittaa järjen ja kapinavaihe viimeistään alkaa. Silloin on myös kaverien yllytysiässä. Silloin rauhoittumiselle pitää antaa aikaa, keskustella ja pukea tunteet sanoiksi ja katsoa, mitä siellä on takana. Poliisien kommentti tauolla oli, että riskinottokyky 14-vuotiaalla pojalla on niin kova juttu, että rikosoikeudellisen vastuun alaikärajaa voisi perustellusti laskea, jotta kunnon raja löytyisi yhteiskunnan antamana välittömästi. Samoin kun aivojen kehitys ja tunteiden kehitys jatkuu vielä 25-vuotiaaksi asti, niin poliisikouluunkin pitäisi hakea vasta 25-vuotiaana: nuoret on vastuuttomia.

Ehkä turvallinen aikuisen malli riittäisi. Agressio kuitenkin nähtiin voimavaraksi, se on välttämätön kehitykselle. Kehityskaaren huippu on, kun meidän luxusseitsemäntähden palvelukoti ei teiniä enää kiinnosta, vaan kaikki vanha on heitettävä pois. Silloin ollaan aikuistumisen portailla. Kun oppii sanomaan ei, pärjää, vaikka se on haastavaa vanhemmille. Aina nuoren ei tarvitse olla oikeassa, hänellä tulee olla vielä mahdollisuus palata kotiin turvalliseen kotiin harjoittelemaan, jos siivet ei kanna. Tämä on yleisintä syömishäiriöiden ja mielenterveyshäiriöiden aikaa, ennen kuin oikea aikuisuus alkaa. Silloin parisuhde saatetaan aloittaa liian aikaisin vain itsenäistymisen vuoksi, kun asuntoa minuuden ja itsenäisyyden harjoitteluun ei muuten löydy.

Lohdullista oli tietää, että nuorikaan ei ole vastuuton, jos hänelle antaa välineet. Seksuaalisuuden portaiden opettelu olisi nuorille tärkeää tunne-elämän taitojen harjoittelun lisäksi. Samoin terveystieto antaa tietopaketin, joka ohjaa nuorta tekemään oikeita valintoja elämässä. Kouluterveydenhuoltoon ja oppilashuoltoon satsaus on järkevää. Poikien väestöliiton puhelin täyttyy seurusteluvinkeistä: ja sieltä tulee aina sama vastaus kuin 6-8-vuotiaan portaalla: ole siisti, ole kohtelias, kunnioita toista, ole reilu, ole ystävällinen.