Omenapuiden istutuspuuhiin päästiin, kun mieheni vaihtaa rehtorin virkaa Lammilta Orimattilaan: kylien lahjat ovat pysyviä. Kukkaloistoa, kirjoja, tauluja, käyttölahjoja ja koriste-esineitä sekä lahjakortteja toki löytyi, samoin amppeleita, onhan 13 vuotta yläkoulun rehtorina pitkä työrupeama maalaiskunnassa. Olo tuntui hieman tyhjältä, paljon yhteisiä muistoja, juhlia ja retkiä lammilaisten opettajien ja hämeenlinnalaisten virkamiesten kanssa on tullut vietettyä.
Kesälomalla päästiin kääntämään Ollin kanssa maata: se, mikä näyttää nurmikolta, on itse asiassa kaikkea muuta : kukkapenkin viereinen nurmikko osoittautui pensaikon kotipaikaksi, ja kaivamme innolla juurakkoa ylös. Toinen omenapuu löysi paikan keskeltä vuorenkilpiä, jotka olisi pitänyt joka tapauksessa siirtää, ja kirsikkapuu pääsi helpoimpaan paikkaan eli entisen kompostin paikalle pehmeään multaan.
Parasta puiden istutusinnossa on se, että meidän ensimmäiset tontin rajoille jättämät vaahteran ja koivunalut ovat reilussa kymmenessä vuodessa kasvaneet niin vahvoiksi, että niihin sai ensimmäistä kertaa lapsille laitettua riippumaton. Kolmesta kuusesta ei ole enää jäljellä kuin yksi iso, joka on kaikkien lasten paras kiipeilyteline. Pienestä taimesta istutetut tammet ovat nyt jo komeita, ja odotamme, ja sireenitkin tuntuu pieniltä niiden rinnalla.
tiistai 8. kesäkuuta 2010
tiistai 1. kesäkuuta 2010
puoluekokoustunnelmista
Puoluekokouksessa pääsi jälleen tuulettamaan ajatuksia, kun käytiin läpi muutosesityksiä puolueohjelmasta. Se ohjelma, joka nyt tehtiin, on yhdistelmä uutta ja vanhaa, historiaa ja tulevaisuutta, mitä muuta voi odottaa Relanderin vetämältä tiimiltä.. puheissa kaivattiin yhä meille rakkaita sloganeita, kuten aikaa ja onnellisuutta. Pahimmat väännöt käytiin vihreille tärkeistä asioista, kuten geenimanipulaatiosta, ja onko luonto on superarvo.
Vaikka äänestyksiä tehtiin Annin mukaan kahden sekunnin varoitusajalla, niin peruslinja on pysyi samana ohjelmassa. Vihreät palaavat sekä juurilleen ja samalla pystyvät olemaan soininvaaralaisittain sanottuna edellä.
Erikoisinta oli se, että jouduimme pohtimaan sääntöuudistuksen yhteydessä, mahdummeko enää muualle kuin jäähalleihin: joudumme rajoittamaan kokousedustajien määrää vähän yli 400 edustajaan. Vihreät on jatkuvasti kasvava puolue, jotka kykenee tekemään yhteistyötä Ville Niinistön mukaan monen puolueen kanssa.
Vaikka äänestyksiä tehtiin Annin mukaan kahden sekunnin varoitusajalla, niin peruslinja on pysyi samana ohjelmassa. Vihreät palaavat sekä juurilleen ja samalla pystyvät olemaan soininvaaralaisittain sanottuna edellä.
Erikoisinta oli se, että jouduimme pohtimaan sääntöuudistuksen yhteydessä, mahdummeko enää muualle kuin jäähalleihin: joudumme rajoittamaan kokousedustajien määrää vähän yli 400 edustajaan. Vihreät on jatkuvasti kasvava puolue, jotka kykenee tekemään yhteistyötä Ville Niinistön mukaan monen puolueen kanssa.
perjantai 23. huhtikuuta 2010
ulkoistamisesta
Väitetään, että kunnan leipä on pitkä ja kapea, ja että kunnan leipä tulee vähemmällä työteholla kuin yksityisellä. Tämä ei pidä paikkaansa kunnan tukipalveluissa. Löysät on jo kuristettu viime laman aikana, jolloin Hollola irtisanoi 1/4 työntekijöistään. Työteho kuntasektorilla on kova, kun sairauslomille ei palkata sijaisia ja eläköityvien sijaan ei etsitä lisää työvoimaa, vaikka nyt rekrytointi olisi helppoa laman vuoksi. Suoritteita lasketaan ja sisäiset tilaaja-tuottajamallit on käytössä yleisesti. Tästä huolimatta henkilöstöstä ja sen koulutuksesta on pidetty huolta, motivointia on kehitetty. Henkilöstön joustokykyä on lisätty lisäämällä sen eläkkeelle jääneen kaverinkin tehtäviä ja työnkuvia tarkastellaan. Hollolassa on myös luvattu, että irtisanomisia ja lomautuksia ei tule ja vapaaehtoisesti on kannustettu "ilmaisiin lomapäiviin".
Ulkoistamispuheissa työntekijöiden kannusteeksi ei kelpaa työehtojen heikennys. Mietin joskus, mistä nämä yksityisen puolen halvemmat työntekijät esimerkiksi siivousalalle oikein tulee? Opiskelijoista tai kitkatyöttömistä kenties, jotka ei lue kovin tarkkaan työsopimuksen ehtoja? Työharjoittelijoista ja oppisopimusharjoittelijoista? Ulkomaisista siivousketjuista? Eläkeläisistä, jotka tulee tienaamaan pieneläkkeeseen lisärahoja osa-aikaisena työvoimana, eikä vaadi enää ikälisiä, kun eläke on jo tienattu? Pätkätyöläisistä? Työnvuokrausfirmoista?
Kaikki tuttuja sanoja nykypäivän työelämästä, mutta uusia ajatuksia kuntatyössä. Kunnassa kun ollaan ylpeitä siitä, että kuinka vähän on sairauspoissaoloja, kuinka paljon on vakinaista, motivoitunutta ja koulutettua henkilökuntaa. Kouluissa, päiväkodeissa, terveyskeskuksissa, virastoissa, vanhainkodeissa ja palveluasunnoissa tukihenkilöstö on sitoutettu myös talon päämääriin ja työvoima joustaa tarvittaessa, toimii aikuistoimijoina lasten keskellä ja luo turvallisuutta, johon on oikeus.
Kun kunnan muotisana on ulkoistus ja tuottavuus sekä tilaaja-tuottajamalli, niin nyt on todettu, että kunnissa kaikki kuntaomisteiset liikelaitokset tai osakeyhtiöt eivät joidenkin arvioiden mukaan pystyneet riittävästi tehostamaan tuotantoaan verrattuna yksityisiin kilpailijoihin. Näitä kovimmat yksityistäjät haukkuvat himmeliyhtiöiksi, koska he eivät kykene yhtä nopeasti samaan työehtojen heikennyksiin kuin "oikeat yksityiset", koska siellä olevat kunnan työntekijät tekevät vanhasta tottumuksesta muitakin töitä, eikä vain sitä mitä oikeasti on tilattu, ja kehittävät omaa toimintaansa laadukkaammaksi. Suoritteita ei myöskään ole laskettu oikein, vaan niihin on vyörytetty hintoja, mikä tekee suoritteiden vertailun vaikeaksi.
Välttääkseen yhtä välivaihetta yksityistämisen tiellä Hollolan tela on ollut valmis yksityistämään kumppanuusmallilla esim. ISS:n kanssa. Hollola siis antaa pois kaikki kunnan tukipalvelujen 140 siivoojaa, vahtimestaria ja ruokahuollon ihmistä yksityiselle kansainväliselle työnantajalle ja ostaa samalta firmalta sen, minkä kunta tarvitsee, mutta työntekijät ei välttämättä ole enää samoja. Tämän jälkeen voi olla aika vaikeaa tietää, paljonko tilattu tuote oikeasti voisi maksaa, koska kilpailutetulla alalla saattaa olla yhden firman monopoli. Kunta tietenkin säästää henkilöstöhallinnassa, kun ei tarvitse kantaa huolta henkilöstöstä ja sen rekrytoinnista, mutta vastineeksi kunta ei tiedä, kuka työn tekee, ja miten se oikeasti tehdään, eli kunta joutuu valvomaan jokaisen työpanoksen laatua erikseen.
Vastustin telassa ajatusta, koska arvostan kunnan työntekijöitä ja sitä työtä, mitä he tekevät, ja ei ole kunnan edun mukaista luopua noin vain koulutetusta motivoidusta työvoimasta, joka on arvokas pääoma. Sen merkityksen tietää vasta kun sen menettää.
Koska mallin sopimuspohjia ei ole olemassakaan Suomessa, niin 140 työntekijän kanssa ei kannata hypätä tuntemattomaan, ja odottaa, että joku ulkopuolinen tuottaisi meidän tai vierastyövoimalla sen jälkeen halvemmalla ja tehokkaammin meidän jo nyt hyvinhoidetut palvelut. Joku raja pitää ulkoistamisessakin olla, eikä tehdä ulkoistusta hinnalla millä hyvänsä.
Ulkoistamispuheissa työntekijöiden kannusteeksi ei kelpaa työehtojen heikennys. Mietin joskus, mistä nämä yksityisen puolen halvemmat työntekijät esimerkiksi siivousalalle oikein tulee? Opiskelijoista tai kitkatyöttömistä kenties, jotka ei lue kovin tarkkaan työsopimuksen ehtoja? Työharjoittelijoista ja oppisopimusharjoittelijoista? Ulkomaisista siivousketjuista? Eläkeläisistä, jotka tulee tienaamaan pieneläkkeeseen lisärahoja osa-aikaisena työvoimana, eikä vaadi enää ikälisiä, kun eläke on jo tienattu? Pätkätyöläisistä? Työnvuokrausfirmoista?
Kaikki tuttuja sanoja nykypäivän työelämästä, mutta uusia ajatuksia kuntatyössä. Kunnassa kun ollaan ylpeitä siitä, että kuinka vähän on sairauspoissaoloja, kuinka paljon on vakinaista, motivoitunutta ja koulutettua henkilökuntaa. Kouluissa, päiväkodeissa, terveyskeskuksissa, virastoissa, vanhainkodeissa ja palveluasunnoissa tukihenkilöstö on sitoutettu myös talon päämääriin ja työvoima joustaa tarvittaessa, toimii aikuistoimijoina lasten keskellä ja luo turvallisuutta, johon on oikeus.
Kun kunnan muotisana on ulkoistus ja tuottavuus sekä tilaaja-tuottajamalli, niin nyt on todettu, että kunnissa kaikki kuntaomisteiset liikelaitokset tai osakeyhtiöt eivät joidenkin arvioiden mukaan pystyneet riittävästi tehostamaan tuotantoaan verrattuna yksityisiin kilpailijoihin. Näitä kovimmat yksityistäjät haukkuvat himmeliyhtiöiksi, koska he eivät kykene yhtä nopeasti samaan työehtojen heikennyksiin kuin "oikeat yksityiset", koska siellä olevat kunnan työntekijät tekevät vanhasta tottumuksesta muitakin töitä, eikä vain sitä mitä oikeasti on tilattu, ja kehittävät omaa toimintaansa laadukkaammaksi. Suoritteita ei myöskään ole laskettu oikein, vaan niihin on vyörytetty hintoja, mikä tekee suoritteiden vertailun vaikeaksi.
Välttääkseen yhtä välivaihetta yksityistämisen tiellä Hollolan tela on ollut valmis yksityistämään kumppanuusmallilla esim. ISS:n kanssa. Hollola siis antaa pois kaikki kunnan tukipalvelujen 140 siivoojaa, vahtimestaria ja ruokahuollon ihmistä yksityiselle kansainväliselle työnantajalle ja ostaa samalta firmalta sen, minkä kunta tarvitsee, mutta työntekijät ei välttämättä ole enää samoja. Tämän jälkeen voi olla aika vaikeaa tietää, paljonko tilattu tuote oikeasti voisi maksaa, koska kilpailutetulla alalla saattaa olla yhden firman monopoli. Kunta tietenkin säästää henkilöstöhallinnassa, kun ei tarvitse kantaa huolta henkilöstöstä ja sen rekrytoinnista, mutta vastineeksi kunta ei tiedä, kuka työn tekee, ja miten se oikeasti tehdään, eli kunta joutuu valvomaan jokaisen työpanoksen laatua erikseen.
Vastustin telassa ajatusta, koska arvostan kunnan työntekijöitä ja sitä työtä, mitä he tekevät, ja ei ole kunnan edun mukaista luopua noin vain koulutetusta motivoidusta työvoimasta, joka on arvokas pääoma. Sen merkityksen tietää vasta kun sen menettää.
Koska mallin sopimuspohjia ei ole olemassakaan Suomessa, niin 140 työntekijän kanssa ei kannata hypätä tuntemattomaan, ja odottaa, että joku ulkopuolinen tuottaisi meidän tai vierastyövoimalla sen jälkeen halvemmalla ja tehokkaammin meidän jo nyt hyvinhoidetut palvelut. Joku raja pitää ulkoistamisessakin olla, eikä tehdä ulkoistusta hinnalla millä hyvänsä.
tiistai 13. huhtikuuta 2010
Nyt on aika tarkastaa öljysäiliöiden kunto!
Etelä-Suomen Sanomien otsikoissa välähtelee jatkuvasti öljyvuotoja pintavesiin aikana. Pienikin öljykalvo Vesijärvellä aiheuttaa linnuille ongelmia ja vaikuttaa ekosysteemiin. Pohjavesiin valuu myös öljyä, jolloin juomavesi on vaarassa. Säiliöiden ja putkistojen omistajille öljyvahingot aiheuttavat kovia korvausvelvollisuuksia.
Osa öljyvuodoista on helposti ennaltaehkäistävissä. Säiliöt pitää tarkastuttaa vähintään joka 10. vuosi ja maanalaisista säiliöt pitää poistaa pohjavesialueilta ja laittaa ne sisätiloihin. Lakisääteinen ylitäyttösuoja varjelee täyttövaiheessa, ettei täyttövaiheessa tapahdu onnettomuuksia. Pohjavesialueella öljysäiliöiden lisäksi vanhat putkistot pitää poistaa ja puhdistuttaa, ettei käy niin kuin Nastolassa, jossa öljynjakeluauto oli täyttänyt epähuomiossa vanhat putket, joista säiliö oli jo poistettu.
Kiinteistön omistajalle öljysäiliön tarkastuttaminen ja tarkastuspöytäkirjan tekeminen on halvempi ratkaisu kuin maksaa jälkikäteen sattuneista vahingoista ja niiden korjaamisesta. Hollolan ympäristönsuojelumääräyksien mukaisesti kunnan pitää muistuttaa tämän vuoden aikana kaikkia yli 10 vuotta vanhempien öljysäiliöiden tarkastuttamisesta pohjavesialueilla sekä maanalaisten säiliöiden omistajia myös muilla alueilla. Kunnan muistutuskirjettä ei kannata odotella, vaan hoitaa velvollisuudet heti, ihan ilman kehoitusta.
Osa öljyvuodoista on helposti ennaltaehkäistävissä. Säiliöt pitää tarkastuttaa vähintään joka 10. vuosi ja maanalaisista säiliöt pitää poistaa pohjavesialueilta ja laittaa ne sisätiloihin. Lakisääteinen ylitäyttösuoja varjelee täyttövaiheessa, ettei täyttövaiheessa tapahdu onnettomuuksia. Pohjavesialueella öljysäiliöiden lisäksi vanhat putkistot pitää poistaa ja puhdistuttaa, ettei käy niin kuin Nastolassa, jossa öljynjakeluauto oli täyttänyt epähuomiossa vanhat putket, joista säiliö oli jo poistettu.
Kiinteistön omistajalle öljysäiliön tarkastuttaminen ja tarkastuspöytäkirjan tekeminen on halvempi ratkaisu kuin maksaa jälkikäteen sattuneista vahingoista ja niiden korjaamisesta. Hollolan ympäristönsuojelumääräyksien mukaisesti kunnan pitää muistuttaa tämän vuoden aikana kaikkia yli 10 vuotta vanhempien öljysäiliöiden tarkastuttamisesta pohjavesialueilla sekä maanalaisten säiliöiden omistajia myös muilla alueilla. Kunnan muistutuskirjettä ei kannata odotella, vaan hoitaa velvollisuudet heti, ihan ilman kehoitusta.
sunnuntai 28. helmikuuta 2010
Aikuistoimija, kouluavustaja vai vain riittävät resurssit kouluille?
Jokainen kuunteleva aikuinen on tärkeä. 1990-luvulla kouluavustajien ja nyt kouluisäntien tulo kouluihin kertoo, että ryhmäkoot kouluissa kasvoivat ja riittävää tukea ei löytynyt. Niittyviidan Riitan, Hollolan sivistystoimenjohtajan, mukaan kyse kouluavustajien kohdalla oli,koulujen ryhmäkokoja kasvatettiin liikaa laman jälkimainingeissa ja riittävä tuki vietiin pois samalla, kun lapset olisivat sitä eniten tarvinneet. Nyt näyttäisi, että kouluisäntien tulo voisi samalla tavalla johtua siitä, että kuraattori- ja psykologiaikaa on liian vähän kouluissa´, ja lapset silti oireilevat eri tavoin.
Rimpelän mukaan tarvittaisiin koko ajan lisää resursseja peruspalveluihin ja perusterveydenhuoltoon sekä koulujen ryhmäkokoihin ja psykologiresursseihin. Kaikenlaiset projektit vain kasvattavat työmäärää ja valtion tasolla tietyillä määrärahoilla kuvitellaan lakaistavaksi ongelmat maton alle. Kun rahaa laitetaan vain häiriöiden hoitamiseen, raha valuu osin hukkaan. Hyvää on toki se, että jälkihoito ongelmille on hyvää ja hoitoa saa, mutta perusongelmat jää ratkaisematta, mutta itse peruspalveluihin tarvitaan rahaa eli kansallinen missio.
Asiaa voi lähestyä myös toisella tavoin: nuoret ja lapset oireilevat, kun lapset ja nuoret haluvat aikuisen kuuntelevan heitä. He voivat käyttäytyä huonosti tai "pelata" ja vedättää, kunnes heidät huomataan, vaikka he esittävät täysin päinvastaista. Näin yleensä varsinkin murkkujen kanssa. Silloinkin aikuinen kuuntelija on hyvä olla olemassa.
Psykologi- ja kuraattoripalvelujen riittävyys on tällä hetkellä suosituksia kouluille, eikä määriä kaikki koulut pysty noudattamaan. Lisäksi pätevää henkilökuntaa on vaikea löytää. Silloin voi olla parempi, että edes joku aikuistoimija, kuten sosionomi on mukana lasten arjessa kuuntelemassa. Vielä parempi olisi, jos koulujen ryhmäkoot olisivat riittäviä, vanhemmat olisivat kiinnostuneita lasten arjesta ja ammattihenkilökuntaa olisi kouluissa riittävästi.
Rimpelän mukaan tarvittaisiin koko ajan lisää resursseja peruspalveluihin ja perusterveydenhuoltoon sekä koulujen ryhmäkokoihin ja psykologiresursseihin. Kaikenlaiset projektit vain kasvattavat työmäärää ja valtion tasolla tietyillä määrärahoilla kuvitellaan lakaistavaksi ongelmat maton alle. Kun rahaa laitetaan vain häiriöiden hoitamiseen, raha valuu osin hukkaan. Hyvää on toki se, että jälkihoito ongelmille on hyvää ja hoitoa saa, mutta perusongelmat jää ratkaisematta, mutta itse peruspalveluihin tarvitaan rahaa eli kansallinen missio.
Asiaa voi lähestyä myös toisella tavoin: nuoret ja lapset oireilevat, kun lapset ja nuoret haluvat aikuisen kuuntelevan heitä. He voivat käyttäytyä huonosti tai "pelata" ja vedättää, kunnes heidät huomataan, vaikka he esittävät täysin päinvastaista. Näin yleensä varsinkin murkkujen kanssa. Silloinkin aikuinen kuuntelija on hyvä olla olemassa.
Psykologi- ja kuraattoripalvelujen riittävyys on tällä hetkellä suosituksia kouluille, eikä määriä kaikki koulut pysty noudattamaan. Lisäksi pätevää henkilökuntaa on vaikea löytää. Silloin voi olla parempi, että edes joku aikuistoimija, kuten sosionomi on mukana lasten arjessa kuuntelemassa. Vielä parempi olisi, jos koulujen ryhmäkoot olisivat riittäviä, vanhemmat olisivat kiinnostuneita lasten arjesta ja ammattihenkilökuntaa olisi kouluissa riittävästi.
torstai 25. helmikuuta 2010
Uusi kunta - uudet ongelmat?
Uusi kunta -kuntaäänestys järjestetään todennäköisesti elokuussa neuvoa-antavana. Siihen mennessä saattaa olla, että päättäjille, saati kuntalaisille, ei mitään selkeää faktaa lyödä pöytään, ainoastaan mielikuvia, joitain tuntoja yhteisistä kokouksista ja uhkakuvia. Kyse on todennäköisesti edelleen tahtotilasta.
Mitään porkkanoita ei liittyjille ole luvassa, kuten Kouvolan liitoksessa, koska Lahti ei ainakaan halua sitoa uuden kunnan valtuuston käsiä. Markkinoinnissa käytetään ainoastaan uhkakuvia: Soininvaaraa lainaten "jos Lahti heikkenee ja ei pärjää, Hollolakin kärsii". Kauniit sanat lähidemokratiasta karsii tarve olla lisäämättä yhtään ylimääräistä hallintotasoa.
Ikävä niin. Joko lähidemokratiatason lisääminen jonkinlaisella päätösvallalla ja rahasäkillä tai Kainuun mallin mukainen yhteisten palvelujen tuottava elin olisi saanut yksimielisen maakunnan hyväksynnän Paras-hankkeen edetessä, mutta Lahden näkövinkkelistä tämä on liian hallintorakenteen kasvattamista ja valtuuston käsien sitomista. Tämä voi myös johtaa siihen, että uuteen kuntaan ei hyvistä aikomuksista huolimatta liity ne, jotka siitä oikeasti hyötyisivät, ja sellaisetkin, jotka ovat aiemmin olleet myönteisiä, voivat pyörtää kantansa.
Hollolan tilanne on erikoinen. Hollolan pääpaino on hyvien palvelujen järjestäminen ja viihtyisän asuinympäristön tuottaminen asukkaille, jotka osittain käyvät Lahdessa tai lähikunnissa töissä. Pienet ja keskisuuret koulut ovat toistaiseksi säilyneet kylien tai taajamien vieressä, ja kuntalaisia on kuultu hyvin, oli he muuttajia tai asuneet pidempään Hollolassa. Meille Lahden vuoksi työpaikkaomavaraisuus ei ole niin tärkeä, vaikka yrittäjyyttä kyllä suositaan ja yritystontti kyllä aina järjestyy kysyjälle.
Uusi kunta ei tunnu aluksi suurelta peikolta, onhan Lahti imagoltaan parantunut sadantuhannen asukkaan kulttuuri- ja urheilukaupunki, vaikka työttömyys onkin 16,5% ja velkataakka tytäryhtiöissä kova. Kun siitä maalaa toisin päin uhkakuvia, niin se saattaa tarkoittaa pidempiä jonoja vanhustenhuollossa, homekoulujen remonttien odottelua pitkän aikaa Lahden mallin mukaisesti, rakennusohjelma-aikataulun hidastumista Hollolan investoinneissa, yhdistysavustusten katoamista ja palvelujen saatavuuden ja laadun heikkenemistä. Toisin päin ajateltuna Hollolan resurssit käytetään muun maakunnan hyväksi, kuten lääkärit, oppilashuolto- ja erikoisopettajat sekä muu henkilökunta. Lahti saa haluamansa maksajan yliopistolle, maakunnallisille kulttuuripalveluille ja urheiluhalleille, sekä kaavoitusmaata.
On aika erikoista, että valtio ei ole määrännyt vielä kuntia liittymään yhteen, koska kunnat ei kykene nykyisellä rahoituspohjalla järjestämään ihan kaikkia palveluja kuntalaisille velkaantumatta käyttämättä muita keinoja kuin verotulot ja valtionosuudet lakisääteisten palveluiden rahoituksen saamiseksi. Ainoa valtion antama velvoite on se, että maakunnallisesti on järjestettävä aiesopimukset, jossa yhdessä sovitaan alueiden maankäytöstä ja kehityssuunnista, maakunnan kehittämistarpeista eli EU:n ja valtion hankerahojen hakemisesta. Velvoite pitää huolen siitä, että kuntaliitoksesta huolimatta maakunnassa on vähintään yksi ylärakenne, maakunnan taso.
Kaiken kaikkiaan - mitä Hollola hyötyy: muutama hollolalainen pääsee polttamaan näppinsä yrittäessään puolustaa Lahdessa Hollolan puolen etuja. Näistäkin innokkaista ristiretkeläisistä päijäthämäläiset puolueosastot saattaa onnistua osan litistämään ja alistumaan kohtaloonsa.
Mitään porkkanoita ei liittyjille ole luvassa, kuten Kouvolan liitoksessa, koska Lahti ei ainakaan halua sitoa uuden kunnan valtuuston käsiä. Markkinoinnissa käytetään ainoastaan uhkakuvia: Soininvaaraa lainaten "jos Lahti heikkenee ja ei pärjää, Hollolakin kärsii". Kauniit sanat lähidemokratiasta karsii tarve olla lisäämättä yhtään ylimääräistä hallintotasoa.
Ikävä niin. Joko lähidemokratiatason lisääminen jonkinlaisella päätösvallalla ja rahasäkillä tai Kainuun mallin mukainen yhteisten palvelujen tuottava elin olisi saanut yksimielisen maakunnan hyväksynnän Paras-hankkeen edetessä, mutta Lahden näkövinkkelistä tämä on liian hallintorakenteen kasvattamista ja valtuuston käsien sitomista. Tämä voi myös johtaa siihen, että uuteen kuntaan ei hyvistä aikomuksista huolimatta liity ne, jotka siitä oikeasti hyötyisivät, ja sellaisetkin, jotka ovat aiemmin olleet myönteisiä, voivat pyörtää kantansa.
Hollolan tilanne on erikoinen. Hollolan pääpaino on hyvien palvelujen järjestäminen ja viihtyisän asuinympäristön tuottaminen asukkaille, jotka osittain käyvät Lahdessa tai lähikunnissa töissä. Pienet ja keskisuuret koulut ovat toistaiseksi säilyneet kylien tai taajamien vieressä, ja kuntalaisia on kuultu hyvin, oli he muuttajia tai asuneet pidempään Hollolassa. Meille Lahden vuoksi työpaikkaomavaraisuus ei ole niin tärkeä, vaikka yrittäjyyttä kyllä suositaan ja yritystontti kyllä aina järjestyy kysyjälle.
Uusi kunta ei tunnu aluksi suurelta peikolta, onhan Lahti imagoltaan parantunut sadantuhannen asukkaan kulttuuri- ja urheilukaupunki, vaikka työttömyys onkin 16,5% ja velkataakka tytäryhtiöissä kova. Kun siitä maalaa toisin päin uhkakuvia, niin se saattaa tarkoittaa pidempiä jonoja vanhustenhuollossa, homekoulujen remonttien odottelua pitkän aikaa Lahden mallin mukaisesti, rakennusohjelma-aikataulun hidastumista Hollolan investoinneissa, yhdistysavustusten katoamista ja palvelujen saatavuuden ja laadun heikkenemistä. Toisin päin ajateltuna Hollolan resurssit käytetään muun maakunnan hyväksi, kuten lääkärit, oppilashuolto- ja erikoisopettajat sekä muu henkilökunta. Lahti saa haluamansa maksajan yliopistolle, maakunnallisille kulttuuripalveluille ja urheiluhalleille, sekä kaavoitusmaata.
On aika erikoista, että valtio ei ole määrännyt vielä kuntia liittymään yhteen, koska kunnat ei kykene nykyisellä rahoituspohjalla järjestämään ihan kaikkia palveluja kuntalaisille velkaantumatta käyttämättä muita keinoja kuin verotulot ja valtionosuudet lakisääteisten palveluiden rahoituksen saamiseksi. Ainoa valtion antama velvoite on se, että maakunnallisesti on järjestettävä aiesopimukset, jossa yhdessä sovitaan alueiden maankäytöstä ja kehityssuunnista, maakunnan kehittämistarpeista eli EU:n ja valtion hankerahojen hakemisesta. Velvoite pitää huolen siitä, että kuntaliitoksesta huolimatta maakunnassa on vähintään yksi ylärakenne, maakunnan taso.
Kaiken kaikkiaan - mitä Hollola hyötyy: muutama hollolalainen pääsee polttamaan näppinsä yrittäessään puolustaa Lahdessa Hollolan puolen etuja. Näistäkin innokkaista ristiretkeläisistä päijäthämäläiset puolueosastot saattaa onnistua osan litistämään ja alistumaan kohtaloonsa.
sunnuntai 31. tammikuuta 2010
synttärit lähelle keski-ikää
No kun elämä ei ole sinkkua, vaan rauhallista perhe- ja työelämää, niin sehän on sitä parasta aikaa. On terve ja voi elää säännöllistä, hyvää elämää yhdessä perheen ja suvun ja ystävien kanssa. Tämän minä opin ystäviltäni syntymäpäivilläni viikonloppuna. Kiitos heille, vanheneneminen on oikeastaan elämistä päivä kerrallaan ja ja jokaisesta päivästä nauttimista.
sunnuntai 17. tammikuuta 2010
Lastenkirjallisuuden helmiä
Luin lapsille eilen Viisikkoa. Jouduin selittämään, miten lähes tyynellä ilmalla merellä voi olla "maininki", ja mikä on vuorovedessä "luode" ja miksi vuosimallia 1942 olevasta kirjasta voi löytyä niin erikoisia "aterioita" eksoottisista säilykkeistä, jotka oli sota-ajan kirjoissa selostettu hyvin yksityiskohtaisesti. Pidin silti Viisikkojen lukemisesta - ehkä siksi, että aikanaan Elli-täti eli hoitotäti hoitaessaan minua ja veljeäni luki niitä meille tuntitolkulla iltapäivisin kotona, kun emme enää nukkuneet päiväunia, ja sitten kavereiden kanssa leikimme viisikko-sarjaa, tosin se taisi olla vasta sitten, kun ne oli itse kaikki lukenut ja katsonut TV:stä...
Näissä nykypäivän kirjoissa, kuten Reuhurinne, Heinähattu ja Vilttitossu ja Ella-sarjat, vaikuttaa siltä, että lasten mielikuvitus pääsee ravaamaan ja opettajan roolikin on muuttunut hyvin paljon. Hauskoja ne ehkä on jonkin aikaa eka-tokaluokkalaisen maailmassa. Niitäkin on tullut luettua, viime kesänä veneellä tai mökillä ei nukahdettu, ennen kuin Reuhurinteestä oli luettu pari lukua.
Antti pitää edelleen Tatua ja Patua parhaana kuvakirjana, ja niin taitaa pitää äitikin, ainakin sitä, jossa Oudoista koneista löytyi siivousvälineet, joihin mahtui itse mukaan, ja siivousloru. Koko perheen suosikeista taitaa löytyä Mauri Kunnas, ja Herra Hakkarainen ainakin löytyy joka paikasta. Viikinkisaagoille nauraa parhaiten meidän Antti.
Parhaat runot lausuu meidän nuorin, Helena iltasella. Hän pyytää ensin lukemaan lorun esimerkiksi lasten runokokoelma Pegasoksesta ja lausuu oman runon perässä.Nykyään toki joskus ne pitää laulaakin, kun vanhin aina innostaa kaikkia keksimään oman rytmin ja äänen ja sanat erilaisiin rytmeihin.
Että kyllä se sanavarasto ja ilmaisu lapsilla karttuu kirjojen kautta. Mutta yhtä en ymmärrä, miten ihmeessä meidän Antti pystyy selostamaan sanasta sanaan eilisen TV:n luonto-ohjelman esittämän pingviininpoikasen elämänkaaren?
Näissä nykypäivän kirjoissa, kuten Reuhurinne, Heinähattu ja Vilttitossu ja Ella-sarjat, vaikuttaa siltä, että lasten mielikuvitus pääsee ravaamaan ja opettajan roolikin on muuttunut hyvin paljon. Hauskoja ne ehkä on jonkin aikaa eka-tokaluokkalaisen maailmassa. Niitäkin on tullut luettua, viime kesänä veneellä tai mökillä ei nukahdettu, ennen kuin Reuhurinteestä oli luettu pari lukua.
Antti pitää edelleen Tatua ja Patua parhaana kuvakirjana, ja niin taitaa pitää äitikin, ainakin sitä, jossa Oudoista koneista löytyi siivousvälineet, joihin mahtui itse mukaan, ja siivousloru. Koko perheen suosikeista taitaa löytyä Mauri Kunnas, ja Herra Hakkarainen ainakin löytyy joka paikasta. Viikinkisaagoille nauraa parhaiten meidän Antti.
Parhaat runot lausuu meidän nuorin, Helena iltasella. Hän pyytää ensin lukemaan lorun esimerkiksi lasten runokokoelma Pegasoksesta ja lausuu oman runon perässä.Nykyään toki joskus ne pitää laulaakin, kun vanhin aina innostaa kaikkia keksimään oman rytmin ja äänen ja sanat erilaisiin rytmeihin.
Että kyllä se sanavarasto ja ilmaisu lapsilla karttuu kirjojen kautta. Mutta yhtä en ymmärrä, miten ihmeessä meidän Antti pystyy selostamaan sanasta sanaan eilisen TV:n luonto-ohjelman esittämän pingviininpoikasen elämänkaaren?
maanantai 16. marraskuuta 2009
avoin päivähoito ja ennaltaehkäisevä sosiaalityö
Kuntien säästötoimet vei Hollolassa lapsen pesuveden mukana, eli säästettiin sieltä, mistä tulee eniten kustannuksia: pienistä lapsista. Vaikka kaikkea hyvää ei aina kirjata lakiin, niin kunnilla on mahdollisuus satsata "hyvään lapsuuteen Hollolassa", kuten hankekuvaus meni. Alle 3-vuotiaiden kotiäideille ja perheiden vanhimmille lapsille järjestettiin iloa ja voimaa arkeen, ja mahdollisuuksia tavata muita ja saada ohjattua, ammattimaista leikkitoimintaa. Sosiaalitoimen ja neuvolan kanssa yhteisprojektilla rakennettiin päiväkodin sisälle matalan tukitoiminnan vertaistukiryhmiä ja erityyppisiä tukiryhmiä. Nämä ryhmät häviävät kokonaan, koska päättäjät eivät oikeastaan tiedä, mistä päättävät.
Se, lisääntyykö päiväkotilasten määrä, jää nähtäväksi. Subjektiivinen päivähoito-oikeus on kunnille ja myös useille vanhemmille kallis etuoikeus. Rehulan Juhakin puolusti subjektiivista päivähoito-oikeutta ja kehui kuntien kehittämiä omia kevyempiä järjestelmiä - tosin vielä parempi olisi ollut, jos hän vielä voinut äänestääkin niiden puolesta, kun oli omasta kunnasta kysymys....
Olisi ollut vain parempi saada kotona pitkään olleita lapsia leikkitoimintaan edes kerran viikossa kolmeksi tunniksi, ja samalla heillä olisi ollut myös päivähoidon erikoislastentarhanopettajien palvelut käytössä. Tällä hetkellä kotona olevat lapset ovat "harmaalla alueella", ja heidän kuntoutustarpeita pitäisi arvioida muutenkin kuormitettu neuvola, ja perheiden kuntoutuksessa pitäisi olla muitakin keinoja kuin korjaavat menetelmät lastensuojelun kautta.
On yksi ainoa asia, jota Hämeenlinnan tilaaja-tuottajamallissa olen ihaillut: sektoriajattelun unohtavaa Lasten ja nuorten hyvinvointia tilaavaa yksikköä. Käytännössä se on kimurantti järjestely, jossa mitään avustuksia ei voi hakea kuin valtion joltain erikoismomenteilla, niin hankalaa sektoriajattelu on. Tällä hetkellä sektoriajattelua on murennettu sivistystoimen luopuessa oppilashuollosta, jolloin Oivan lastensuojelu sai paremmat resurssit käyttöönsä ja erityisnuorisotyön yhteisprojekteilla. Harmi, että tämä pienten lasten ja heidän perheidensä hyväksi aloitettu yhteistyö loppui alkumetreillä.
Se, lisääntyykö päiväkotilasten määrä, jää nähtäväksi. Subjektiivinen päivähoito-oikeus on kunnille ja myös useille vanhemmille kallis etuoikeus. Rehulan Juhakin puolusti subjektiivista päivähoito-oikeutta ja kehui kuntien kehittämiä omia kevyempiä järjestelmiä - tosin vielä parempi olisi ollut, jos hän vielä voinut äänestääkin niiden puolesta, kun oli omasta kunnasta kysymys....
Olisi ollut vain parempi saada kotona pitkään olleita lapsia leikkitoimintaan edes kerran viikossa kolmeksi tunniksi, ja samalla heillä olisi ollut myös päivähoidon erikoislastentarhanopettajien palvelut käytössä. Tällä hetkellä kotona olevat lapset ovat "harmaalla alueella", ja heidän kuntoutustarpeita pitäisi arvioida muutenkin kuormitettu neuvola, ja perheiden kuntoutuksessa pitäisi olla muitakin keinoja kuin korjaavat menetelmät lastensuojelun kautta.
On yksi ainoa asia, jota Hämeenlinnan tilaaja-tuottajamallissa olen ihaillut: sektoriajattelun unohtavaa Lasten ja nuorten hyvinvointia tilaavaa yksikköä. Käytännössä se on kimurantti järjestely, jossa mitään avustuksia ei voi hakea kuin valtion joltain erikoismomenteilla, niin hankalaa sektoriajattelu on. Tällä hetkellä sektoriajattelua on murennettu sivistystoimen luopuessa oppilashuollosta, jolloin Oivan lastensuojelu sai paremmat resurssit käyttöönsä ja erityisnuorisotyön yhteisprojekteilla. Harmi, että tämä pienten lasten ja heidän perheidensä hyväksi aloitettu yhteistyö loppui alkumetreillä.
perjantai 6. marraskuuta 2009
Yhtenäiskoulusta
Olen istunut Yhtenäisperuskouluinfon Hollolassa, ja oppinut istuessani Vantaalla jäähallin päällä syve-seminaarissa, että yhtenäisperuskoulussa OPPII KAIKKI. Siitä huolimatta kesti hetken tottua ajatukseen.
Muistan sen jännityksen siirtyessäni seiskalle 800 oppilaan ylästeelle joskus 80-luvun alussa, kuinka eri luokka-asteet erotti solun värin avulla, ja ehkä puolet omasta ikäluokasta oppi tunnistamaan ulkonäöltä. Silloin luokkia ei sekoitettu, vaan kaikki yli 30 oppilasta sai jatkaa tasoryhmissä tai puolitetuissa luokissa.
Kun tulin opiskelujen jälkeen Hollolaan opettajaksi 1990-luvun puolivälissä, tasokurssit olivat vielä käytössä, mutta uutena asiana oli jaksojärjestelmä ja erityyppinen valinaisaineiden kirjo sekä se, että erityistä tukea tarvitsevia oli hyvin paljon osana tavallista luokkaa.
Uusi vuosituhat toi yhtenäisperuskoulun ja sen perusajatuksen, että kaikki oppii peruskoulussa. Uusien asuinalueiden isot koulut ovat suoraan yhtenäisperuskouluja, ja vanhat jaot pitäisikin unohtaa. Ahtialassa on Lahden uusin yhteen rakennettu yhtenäisperuskoulu, jota tullaan katsomaan kaukaa. Onhan se totta, että aineenopettajilla on jotain opittavaa luokanopettajilta ja päinvastoin. Tunteja voi pitää myös ristiin, jos pätevyydet riittää ja tunteja jää. Aineenopettajat voivat nauttia 3.-luokkalaisten opettamisesta erityisesti taito- ja taideaineissa sekä kielissä ja uskonnossa ja luokanopettajat voivat kokeilla vaikka 7.-luokan taito- ja taideaineita, jos ovat erikoistuneet ko. aineeseen. Oppilas hyötyy yhteisistä säännöistä ja turvallisista aikuisista sekä pätevästä aineenopetuksesta.Tämän järjestäminen vaatii rehtorilta paljon, mutta vielä enemmän vaatii yhtenäisperuskoulun toimintakulttuurin luominen.
Hollolassa yhtenäisperuskoulua on perusteltu investointien vähenemisellä, mutta tämä ei ole säästökikka. Kyläkoulut ovat heränneet kapinaan, mutta tällä hetkellä niiden toimintaedellytykset paranivat : luotiin eskari ja ilttis omalle koululle ja turvallinen koulupolku taattiin vähintään 4.-luokalle, ja jos tilaa riittää ja oppilaita riittää, pidemmällekin. Omana mielipiteenä siirtäisin Paimelan mallin mukaan vielä pienempiäkin kyläkoululle, kuten toivottavasti Nostavalle saadaan päiväkoti 3-vuotiaasta eteenpäin ja mahdollisesti myös Pyhäniemi-Uskila-suunnalle. Sen sijaan keskustan koulupiirit menevät kyllä uusiksi uudistuksen myötä, ja Hälvälästä 5.-6.-luokkalaisten koulumatka kyllä pitenee, jotta pienemmät pääsevät lähelle kouluun.
Vielä enemmän aikaa vei tottua ajatukseen, että Ylikartanon korttelikoulu ja päiväkoti siirtyisi Salpakankaalle, mutta toki olen vahvasti koko ajan ollut sitä mieltä, että kun rakennus on päässyt elinkaaren päähän, niin sitä ei enää kannata remontoida. Ei se kolmen lapseni päiväkotiuraa ole haitannut, kun kalusteet ja nyt pihatkin on saatu aitoja myöten kuntoon, mutta itse rakennus on nähnyt parhaat päivänsä. Rakennuksen elinkaarimallin mukaan Salpakangas on remontoitava, viiden vuoden päästä Hälvälän 70-luvun tila ja kymmenen vuoden päästä ollaan suurrempan edessä, kun yläaste kokee uuden remontin.
Katsotaan...23.11. on Salpakankaan koululla alueen liikenneturvallisuusvanhempainilta, jossa pohditaan myös lukion ja kankaan koulun piha-alueita. Erittäin tervetullut vanhempien kuulemistilaisuus.
terv. Kristiina
.
Muistan sen jännityksen siirtyessäni seiskalle 800 oppilaan ylästeelle joskus 80-luvun alussa, kuinka eri luokka-asteet erotti solun värin avulla, ja ehkä puolet omasta ikäluokasta oppi tunnistamaan ulkonäöltä. Silloin luokkia ei sekoitettu, vaan kaikki yli 30 oppilasta sai jatkaa tasoryhmissä tai puolitetuissa luokissa.
Kun tulin opiskelujen jälkeen Hollolaan opettajaksi 1990-luvun puolivälissä, tasokurssit olivat vielä käytössä, mutta uutena asiana oli jaksojärjestelmä ja erityyppinen valinaisaineiden kirjo sekä se, että erityistä tukea tarvitsevia oli hyvin paljon osana tavallista luokkaa.
Uusi vuosituhat toi yhtenäisperuskoulun ja sen perusajatuksen, että kaikki oppii peruskoulussa. Uusien asuinalueiden isot koulut ovat suoraan yhtenäisperuskouluja, ja vanhat jaot pitäisikin unohtaa. Ahtialassa on Lahden uusin yhteen rakennettu yhtenäisperuskoulu, jota tullaan katsomaan kaukaa. Onhan se totta, että aineenopettajilla on jotain opittavaa luokanopettajilta ja päinvastoin. Tunteja voi pitää myös ristiin, jos pätevyydet riittää ja tunteja jää. Aineenopettajat voivat nauttia 3.-luokkalaisten opettamisesta erityisesti taito- ja taideaineissa sekä kielissä ja uskonnossa ja luokanopettajat voivat kokeilla vaikka 7.-luokan taito- ja taideaineita, jos ovat erikoistuneet ko. aineeseen. Oppilas hyötyy yhteisistä säännöistä ja turvallisista aikuisista sekä pätevästä aineenopetuksesta.Tämän järjestäminen vaatii rehtorilta paljon, mutta vielä enemmän vaatii yhtenäisperuskoulun toimintakulttuurin luominen.
Hollolassa yhtenäisperuskoulua on perusteltu investointien vähenemisellä, mutta tämä ei ole säästökikka. Kyläkoulut ovat heränneet kapinaan, mutta tällä hetkellä niiden toimintaedellytykset paranivat : luotiin eskari ja ilttis omalle koululle ja turvallinen koulupolku taattiin vähintään 4.-luokalle, ja jos tilaa riittää ja oppilaita riittää, pidemmällekin. Omana mielipiteenä siirtäisin Paimelan mallin mukaan vielä pienempiäkin kyläkoululle, kuten toivottavasti Nostavalle saadaan päiväkoti 3-vuotiaasta eteenpäin ja mahdollisesti myös Pyhäniemi-Uskila-suunnalle. Sen sijaan keskustan koulupiirit menevät kyllä uusiksi uudistuksen myötä, ja Hälvälästä 5.-6.-luokkalaisten koulumatka kyllä pitenee, jotta pienemmät pääsevät lähelle kouluun.
Vielä enemmän aikaa vei tottua ajatukseen, että Ylikartanon korttelikoulu ja päiväkoti siirtyisi Salpakankaalle, mutta toki olen vahvasti koko ajan ollut sitä mieltä, että kun rakennus on päässyt elinkaaren päähän, niin sitä ei enää kannata remontoida. Ei se kolmen lapseni päiväkotiuraa ole haitannut, kun kalusteet ja nyt pihatkin on saatu aitoja myöten kuntoon, mutta itse rakennus on nähnyt parhaat päivänsä. Rakennuksen elinkaarimallin mukaan Salpakangas on remontoitava, viiden vuoden päästä Hälvälän 70-luvun tila ja kymmenen vuoden päästä ollaan suurrempan edessä, kun yläaste kokee uuden remontin.
Katsotaan...23.11. on Salpakankaan koululla alueen liikenneturvallisuusvanhempainilta, jossa pohditaan myös lukion ja kankaan koulun piha-alueita. Erittäin tervetullut vanhempien kuulemistilaisuus.
terv. Kristiina
.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
