torstai 25. elokuuta 2011

Kesälomilta virkistäytyneenä arkeen

Luovuus lähtee vapaa-ajasta, siitä, että on perheen parissa ja luonnossa. Aivot saa levätä ja toisaalta saa uusia virikkeitä. Meidän perhe suuntasi lomallaan Päijänteen mökkeilyn ja purjehduksen lisäksi Lappiin.

Kansallispuistot Saariselällä UKK-kansallispuistossa, Lemmenjoella, Utsjoki-Kevolla ja Pallaksella sai ajattelemaan eri tavalla. Säät ja luontotyypit vaihtuivat, ja saattoi mennä useampi tunti pitkospuilla, ettei vastaan tullut ketään. Lappi ei ollutkaan karua, vaan väliin mahtui suurimpia lähteitä Siulassa rehevine kasvillisuuksineen ja pitkittäisine harjuineen, Lemmenjoella meander-ilmiötä ja jyrkkiä jokilaaksoja ja vesiputouksia, UKK:n kansallispuistossa monta karua, puutonta "päätä" ja Pallaksella tunturi-Lapin ihmeet.
Teki mieli yhtyä lauluun : Lapissa kaikki kukkii nopeasti. Kukkaloisto ja tunturipurojen puhtaus sekä sopulien määrä yllättivät lapsetkin. Ei tarvinnut kantaa vettä, vaan vesipullon voi täyttää milloin lähteessä, milloin purossa, milloin joessa. Samoin ötökkähatut unohdettiin - niitä ei keskellä heinäkuuta tarvittu samalla tavoin juhannuksena kotoisalla Päijänteellä. Vaikkei kuukkelit tulleet ihan syömään kädestä, kuten luontokeskuksessa luvattiin, niin elämyksiä matkan varrelle silti mahtui.

Joulupukin pajan lisäksi porot kuuluivat Lapin kokemuksiin. Porot olivat omineet osan reiteistä ja teistä itselleen - katsoimme, kun ne juoksivat erään matkailuauton rinnalla useita minuutteja 50 tuntinopeutta. Kuinka porot voivat olla vaaleanpunaisia sarviltaan, kun uudet sarvet kasvavat.

Arcticumissa Rovaniemellä murrevertailun tuloksena totesin ,että kirjoitettu ja puhuttu saamenkieli olivat erilaisia, mutta sen sijaan ymmärsin parhaiten ruijansaamelaisten tarinoita sekä inarinsaamelaisia, eli niitä, jotka ovat olleet eniten suomalaisten kanssa tekemissä. Saamelaiskulttuuri eli Inarin Siidassa ja Kautokeinossa sekä Altassa vahvasti. Kautokeinossa hopeapajasta löysin keskiaikapukuun sopivan keskiaikaisen Maria-korun, mutta pääasiassa korut olivat tehty saamelaiskulttuurin perusteella hääpukuihin ja kansallispukuihin tai tarve-esineistöön. Saamelaiskulttuuri tuntui vielä elävän, kun Kautokeinon kaupassa näki vielä lapinpukuihin pukeutuneita ihmisiä ja jokaisen talon pihassa oli kota.

Lappi oli muuttunut 30 vuodessa yllättävän vähän. Se oli sellainen kuin lapsuudesta muistin, ja sellaisena halusin sen välittyvän omille lapsilleni. Vaikka lapsilla oli välillä kultaa huuhtoessaan Tankavaaralla 30 asteen helle ja Inarin Siidan ulkoilmamuseossa 6 astetta, Kiilopään luontopolulla pitkospuilta tuli paljain jaloin tikkuja, ja huipulta sai pienen raekuuron, niin lapset tykkäsivät. Se synnytti kipinän - etsiä Suomen kansallisia maisemia ja kokea Suomi eri tavalla.


Ei kommentteja: