sunnuntai 27. helmikuuta 2011

Kohtuutalous - onnellisuustalous

Onnellisuudesta 50% on olotilaa, 40% voi muokata olosuhteilla. Yhteiskunnan tavoite on tehdä mahdollisimman monelle hyvä elämä ja tarjota mahdollisuudet onneen. Tämä periaate löytyy jo antiikin ajalta, ja on monen vihreän pääperiaate. Samoin se, että eletään harmoniassa luonnon kanssa, vaikka meillä on valta sitä hallita, ja otetaan se huomioon.
Hoffrenin taloustieteen mukaan ei kannata tuijottaa liikaa BKT:hen, joka on liikevaihtoa kuvaava mittari, ja uskoa jatkuvaan kasvuun. BKT ei kerro varallisuutta, eikä onnellisuutta. Se on yksi quartaalitalouden symboli: neljännesvuosittain mitattava ilmiö, jota verrataan suhteessa edelliseen neljännekseen. Siitä voi laskea, paljonko tavaraa on tuotettu. Se ei kerro, että maassa on 900.000 köyhää. Se ei kerro, kuinka paljon maassa käytetään pahoinvointilääkkeitä, jotta voitaisiin paremmin. Se ei edes kerro, onko maa vauras vai ei. Liikevaihtomittaria kasvattaa kyllä se, että loistoristeilijä lähtee Masa Yardsin telakalta, mutta ei kerro sitä, paljonko rahaa sen valmistumiseen on mennyt.
Hoffren kertoi kaksi onnellisuusmittaria, joita on käytetty, mutta unohti seuraavat:
On olemassa YK:n inhimillisen kehityksen mittari, joka mittaa, miten maa menestyy tarjoamalla erilaisia ihmiselle välttämättömiä asioita. Sen mittarin mukaan suomalaiset ovat onnellisia, koska miellä on lukutaito, terveydenhuolto, koulutus, puhdasta vettä ja ruokaa sekä rauha maassa. Samoin vihreä BKT kertoo, miten saastunutta maassa on. Sen mukaan me olemme melko onnellisia. Ostovoimapariteetilla korjattu BKT eli "bic mac"-indeksi taas kertoo sen, että Suomen hintataso on aika korkea, ja suomalaisen kannattaisi lähteä halpamaihin elämään vähäksi aikaa. Suomalainen ei silti tee niin, koska siellä ei toimi julkiset palvelut ja se ei ole kotiseutu ja siellä ei ole omia tuttuja, sukua ja ystäviä. Ne ihminen tarvitsee myös ollakseen onnellinen.
Hoffren on tutkimuksissaan päätynyt kysymään, voiko onnellisuutta mitata kysymällä ihmisiltä, ovatko he onnellisia, vai pitääkö onnellisuuskerroin laskea olosuhteiden mukaan?
Toinen kysymys on, miten hiilijalanjälkeä voisi pienentää ja miten vastata haasteeseen, että fossiiliset polttoaineet hupenevat. Voiko tuontitavara ja palvelujen tuottaminen kasvattaa BKT:tä ja samanaikaisesti ollaan onnellisia siitä, että hiilijalanjälki tuotetaan ulkomailla, kuten 1/3 Ruotsin hiilikuormasta tulee tuontitavaroiden myötä? Miten pysyä samanaikaisesti luopumaan fossiilisista jalanjäljistä ja opettaa, että kuluttamalla vähemmän voidaan samanaikaisesti lisätä onnea.
Kun onnen mittari Suomen valtiossa on ollut halpa energia, jolla on taattu työtä savupiipputeollisuudelle, niin energian verotus ja fossiilisten polttoaineiden hupeneminen on vaikeaa ymmärtää. Paluuta vanhaan ei kuitenkaan ole, vaikka demarit sitä haikailevat. Neuvostoliittoakaan ei ole ostamaan kaikkea tuotantoa, jota energian ostorahoilla on sinne viety.
Hoffren näki tämänhetkisen keskustelun muutosvastarinnaksi. Sitä esiintyy useiden puolueiden listalla. Hoffren näkee kuitenkin, että tilanteeseen voi valmistautua: kaikki uusiutuvan energian käyttöönottoa edistävät ratkaisut pitää käyttää nyt, kun se vielä on mahdollista. Se ei tarkoita samanlaista pakkoreaktiota kuin öljykriisin aikaan 1970-luvulla, miltä ajalta meillä on paljon kosteusvaurioisia taloja. Se tarkoittaa kokonaan uudenlaisia tapoja tuottaa energiaa ja säästää sitä.

Ei kommentteja: