perjantai 26. marraskuuta 2010

Agression portaat - luento Ristinkirkossa

Kerrankin järkevä luento, jossa ei taatusti nukahtanut. Kirkko oli molemmilla kerroilla aivan täynnä, ja Kilponenkin hämmästeli, kuinka paljon ihmisiä oppilashuollon kehittämishankkeen projektiluento sai houkuteltua paikalle. Kuuntelin luennon kaksi kertaa, ensimmäisen LaSeVa:n kahvituksen lomassa järjestönäyttelytilassa ja toisen kerran salissa. Sanoma, jonka mukaan agressio on voimavara, ja osa lapsen luonnollista kehitystä, on helpottava. Se, että jokainen löytää oman tiensä ja käy omat ikätasoiset taistelunsa, pitää tiedostaa niin kasvattajan kuin vanhemmankin. Muuten ei kasva aikuiseksi.

Raisan Cacciatoren tapa kertoa on hauska: meillä on ensimmäisellä agression portaalla eli haastavimmalla kaksivuotiaan tunnetasolla tuttipulloista juovia hortoilevia aikuisia, jotka pelottaa lapsia eniten. Heiltä on jäänyt muutama kasvuvaihe väliin. Onneksi tämä ihmisen vaarallisin vaihe on silloin, kun ihminen on vasta vuoden-kaksi. Silloin hän oppii ensimmäiset rajat turvallisilta vanhemmilta. Samat rajat, huomio, huumori, tasapainoisuus ja turvallisuus tulee löytyä aikuiselta myös jokaisessa 17 portaassa. Siihen ei auta huuto eikä varsinkaan väkivalta, vaan pitää löytää muita turvallisia välineitä, turvallisia malleja. Ei, kehuminen, kiitos, ja sovittelu; perustelu vasta rauhoittumisen jälkeen. On tosin lapsia, joiden tempperamentti on haastavampi, jolloin keinoja harjoitellaan enemmän, ja heille suositeltiin Kiukkupussi-kirjojen lukemista.

Seuraava vaativa vaihe on murrosikä, ja 14-15 -vuotias haluaa rikkoa rajoja, ja tunteiden otsalohko kasvaa aivoissa kertaalleen todella rajusti yhtaikaa hormoniryöpyn kanssa. Silloin tunne voittaa järjen ja kapinavaihe viimeistään alkaa. Silloin on myös kaverien yllytysiässä. Silloin rauhoittumiselle pitää antaa aikaa, keskustella ja pukea tunteet sanoiksi ja katsoa, mitä siellä on takana. Poliisien kommentti tauolla oli, että riskinottokyky 14-vuotiaalla pojalla on niin kova juttu, että rikosoikeudellisen vastuun alaikärajaa voisi perustellusti laskea, jotta kunnon raja löytyisi yhteiskunnan antamana välittömästi. Samoin kun aivojen kehitys ja tunteiden kehitys jatkuu vielä 25-vuotiaaksi asti, niin poliisikouluunkin pitäisi hakea vasta 25-vuotiaana: nuoret on vastuuttomia.

Ehkä turvallinen aikuisen malli riittäisi. Agressio kuitenkin nähtiin voimavaraksi, se on välttämätön kehitykselle. Kehityskaaren huippu on, kun meidän luxusseitsemäntähden palvelukoti ei teiniä enää kiinnosta, vaan kaikki vanha on heitettävä pois. Silloin ollaan aikuistumisen portailla. Kun oppii sanomaan ei, pärjää, vaikka se on haastavaa vanhemmille. Aina nuoren ei tarvitse olla oikeassa, hänellä tulee olla vielä mahdollisuus palata kotiin turvalliseen kotiin harjoittelemaan, jos siivet ei kanna. Tämä on yleisintä syömishäiriöiden ja mielenterveyshäiriöiden aikaa, ennen kuin oikea aikuisuus alkaa. Silloin parisuhde saatetaan aloittaa liian aikaisin vain itsenäistymisen vuoksi, kun asuntoa minuuden ja itsenäisyyden harjoitteluun ei muuten löydy.

Lohdullista oli tietää, että nuorikaan ei ole vastuuton, jos hänelle antaa välineet. Seksuaalisuuden portaiden opettelu olisi nuorille tärkeää tunne-elämän taitojen harjoittelun lisäksi. Samoin terveystieto antaa tietopaketin, joka ohjaa nuorta tekemään oikeita valintoja elämässä. Kouluterveydenhuoltoon ja oppilashuoltoon satsaus on järkevää. Poikien väestöliiton puhelin täyttyy seurusteluvinkeistä: ja sieltä tulee aina sama vastaus kuin 6-8-vuotiaan portaalla: ole siisti, ole kohtelias, kunnioita toista, ole reilu, ole ystävällinen.

Ei kommentteja: