ulkoistamisesta

Väitetään, että kunnan leipä on pitkä ja kapea, ja että kunnan leipä tulee vähemmällä työteholla kuin yksityisellä. Tämä ei pidä paikkaansa kunnan tukipalveluissa. Löysät on jo kuristettu viime laman aikana, jolloin Hollola irtisanoi 1/4 työntekijöistään. Työteho kuntasektorilla on kova, kun sairauslomille ei palkata sijaisia ja eläköityvien sijaan ei etsitä lisää työvoimaa, vaikka nyt rekrytointi olisi helppoa laman vuoksi. Suoritteita lasketaan ja sisäiset tilaaja-tuottajamallit on käytössä yleisesti. Tästä huolimatta henkilöstöstä ja sen koulutuksesta on pidetty huolta, motivointia on kehitetty. Henkilöstön joustokykyä on lisätty lisäämällä sen eläkkeelle jääneen kaverinkin tehtäviä ja työnkuvia tarkastellaan. Hollolassa on myös luvattu, että irtisanomisia ja lomautuksia ei tule ja vapaaehtoisesti on kannustettu "ilmaisiin lomapäiviin".

Ulkoistamispuheissa työntekijöiden kannusteeksi ei kelpaa työehtojen heikennys. Mietin joskus, mistä nämä yksityisen puolen halvemmat työntekijät esimerkiksi siivousalalle oikein tulee? Opiskelijoista tai kitkatyöttömistä kenties, jotka ei lue kovin tarkkaan työsopimuksen ehtoja? Työharjoittelijoista ja oppisopimusharjoittelijoista? Ulkomaisista siivousketjuista? Eläkeläisistä, jotka tulee tienaamaan pieneläkkeeseen lisärahoja osa-aikaisena työvoimana, eikä vaadi enää ikälisiä, kun eläke on jo tienattu? Pätkätyöläisistä? Työnvuokrausfirmoista?

Kaikki tuttuja sanoja nykypäivän työelämästä, mutta uusia ajatuksia kuntatyössä. Kunnassa kun ollaan ylpeitä siitä, että kuinka vähän on sairauspoissaoloja, kuinka paljon on vakinaista, motivoitunutta ja koulutettua henkilökuntaa. Kouluissa, päiväkodeissa, terveyskeskuksissa, virastoissa, vanhainkodeissa ja palveluasunnoissa tukihenkilöstö on sitoutettu myös talon päämääriin ja työvoima joustaa tarvittaessa, toimii aikuistoimijoina lasten keskellä ja luo turvallisuutta, johon on oikeus.

Kun kunnan muotisana on ulkoistus ja tuottavuus sekä tilaaja-tuottajamalli, niin nyt on todettu, että kunnissa kaikki kuntaomisteiset liikelaitokset tai osakeyhtiöt eivät joidenkin arvioiden mukaan pystyneet riittävästi tehostamaan tuotantoaan verrattuna yksityisiin kilpailijoihin. Näitä kovimmat yksityistäjät haukkuvat himmeliyhtiöiksi, koska he eivät kykene yhtä nopeasti samaan työehtojen heikennyksiin kuin "oikeat yksityiset", koska siellä olevat kunnan työntekijät tekevät vanhasta tottumuksesta muitakin töitä, eikä vain sitä mitä oikeasti on tilattu, ja kehittävät omaa toimintaansa laadukkaammaksi. Suoritteita ei myöskään ole laskettu oikein, vaan niihin on vyörytetty hintoja, mikä tekee suoritteiden vertailun vaikeaksi.

Välttääkseen yhtä välivaihetta yksityistämisen tiellä Hollolan tela on ollut valmis yksityistämään kumppanuusmallilla esim. ISS:n kanssa. Hollola siis antaa pois kaikki kunnan tukipalvelujen 140 siivoojaa, vahtimestaria ja ruokahuollon ihmistä yksityiselle kansainväliselle työnantajalle ja ostaa samalta firmalta sen, minkä kunta tarvitsee, mutta työntekijät ei välttämättä ole enää samoja. Tämän jälkeen voi olla aika vaikeaa tietää, paljonko tilattu tuote oikeasti voisi maksaa, koska kilpailutetulla alalla saattaa olla yhden firman monopoli. Kunta tietenkin säästää henkilöstöhallinnassa, kun ei tarvitse kantaa huolta henkilöstöstä ja sen rekrytoinnista, mutta vastineeksi kunta ei tiedä, kuka työn tekee, ja miten se oikeasti tehdään, eli kunta joutuu valvomaan jokaisen työpanoksen laatua erikseen.

Vastustin telassa ajatusta, koska arvostan kunnan työntekijöitä ja sitä työtä, mitä he tekevät, ja ei ole kunnan edun mukaista luopua noin vain koulutetusta motivoidusta työvoimasta, joka on arvokas pääoma. Sen merkityksen tietää vasta kun sen menettää.

Koska mallin sopimuspohjia ei ole olemassakaan Suomessa, niin 140 työntekijän kanssa ei kannata hypätä tuntemattomaan, ja odottaa, että joku ulkopuolinen tuottaisi meidän tai vierastyövoimalla sen jälkeen halvemmalla ja tehokkaammin meidän jo nyt hyvinhoidetut palvelut. Joku raja pitää ulkoistamisessakin olla, eikä tehdä ulkoistusta hinnalla millä hyvänsä.