Aikuistoimija, kouluavustaja vai vain riittävät resurssit kouluille?

Jokainen kuunteleva aikuinen on tärkeä. 1990-luvulla kouluavustajien ja nyt kouluisäntien tulo kouluihin kertoo, että ryhmäkoot kouluissa kasvoivat ja riittävää tukea ei löytynyt. Niittyviidan Riitan, Hollolan sivistystoimenjohtajan, mukaan kyse kouluavustajien kohdalla oli,koulujen ryhmäkokoja kasvatettiin liikaa laman jälkimainingeissa ja riittävä tuki vietiin pois samalla, kun lapset olisivat sitä eniten tarvinneet. Nyt näyttäisi, että kouluisäntien tulo voisi samalla tavalla johtua siitä, että kuraattori- ja psykologiaikaa on liian vähän kouluissa´, ja lapset silti oireilevat eri tavoin.

Rimpelän mukaan tarvittaisiin koko ajan lisää resursseja peruspalveluihin ja perusterveydenhuoltoon sekä koulujen ryhmäkokoihin ja psykologiresursseihin. Kaikenlaiset projektit vain kasvattavat työmäärää ja valtion tasolla tietyillä määrärahoilla kuvitellaan lakaistavaksi ongelmat maton alle. Kun rahaa laitetaan vain häiriöiden hoitamiseen, raha valuu osin hukkaan. Hyvää on toki se, että jälkihoito ongelmille on hyvää ja hoitoa saa, mutta perusongelmat jää ratkaisematta, mutta itse peruspalveluihin tarvitaan rahaa eli kansallinen missio.

Asiaa voi lähestyä myös toisella tavoin: nuoret ja lapset oireilevat, kun lapset ja nuoret haluvat aikuisen kuuntelevan heitä. He voivat käyttäytyä huonosti tai "pelata" ja vedättää, kunnes heidät huomataan, vaikka he esittävät täysin päinvastaista. Näin yleensä varsinkin murkkujen kanssa. Silloinkin aikuinen kuuntelija on hyvä olla olemassa.

Psykologi- ja kuraattoripalvelujen riittävyys on tällä hetkellä suosituksia kouluille, eikä määriä kaikki koulut pysty noudattamaan. Lisäksi pätevää henkilökuntaa on vaikea löytää. Silloin voi olla parempi, että edes joku aikuistoimija, kuten sosionomi on mukana lasten arjessa kuuntelemassa. Vielä parempi olisi, jos koulujen ryhmäkoot olisivat riittäviä, vanhemmat olisivat kiinnostuneita lasten arjesta ja ammattihenkilökuntaa olisi kouluissa riittävästi.