On hienoa, kun luistelukentät on uuden vuoden jälkeen aurattu, luistimet terävät ja koko perhe pääsee luistelemaan. Antti luistelee Ollin vetäessä mailalla, Helena tepsuttaa ja harjoittelee potkua äidin kanssa ja Maria tietenkin on jo ison tytön lailla hippaleikkejä sekä auttaa nuorempia.
Lapset nauttivat lumitunnelien teosta, komeat lumikasat syntyvät lumitöissä.
Ekassa TELA:n kokouksessa opin, että paperit ja todellisuus on eri juttu, eli on olemassa isot linjapaperit ja paikallinen sopiminen. Esimerkiksi lumenaurauksessa Hollola ei noudatakaan 5 ja 10 sentin sääntöjä, kuten Lahdessa ja kuten valtuusto aikanaan asian määritteli hyväksyessään Kuntatekniikan liikelaitoksen, vaan hollolalaisen periaatteen mukaan aurataan kun ehditään -periaatetta( esim. soratiellä aurataan vuorokauden sisällä lumisateen päätyttyä).
Kun tarkemmin asiaa pohtii, niin taitaa olla niin, että meillä ei Lahden Kuntatekniikka oy:n ikävyydet näy, vaan tehdään niin kuin aiemminkin eli joustavasti hollolalaiseen malliin. Kun lahtelaisen koulun pihassa odotetaan, että 5 senttiä tulisi täyteen ja saadaan vasta sitten auraus, niin hollolalaisen koulun pihassa on jo aurattu piha vanhasta tottumuksesta.
Hollolassa on siis hyvä asua edelleenkin, ja vaikka uudet tuulet puhaltavat seutukuvioissa, niin paikallinen sopiminen vielä onnistuu, kun Hollola- niminen kunta ja omat varikon työntekijät tekevät työtä oman kunnan puolesta ja yhteistyö sujuu...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti